Eilisiä askarteluja

Eilen sain out of nowhere impulssin käydä vihdoin ostamassa niitä silityshelmiä, mistä jengi on kohkannut jo pidemmän aikaa. Mähän en tunnetusti ole kovinkaan omaperäinen, joten ihan ensimmäiseksi rakensin seuraavaa:



Ja bashkaane keittiönpöytä.. Nää kamut toimii erinomaisen hienosti lasinalusina.



Pikkusia jääkaappimagneetteja. Edistystä siinä mielessä, että aikaisemmin meidän punasta jääkaappia koristi pelkät mustat magneetinmöhkäleet.

Sit jotain mitä en ole nähnyt muilla, mulle henkilökohtaisesti hyvin rakas hahmo:



Megaman <3

Semmottis. Ja joululahjaksi toivoisin sitten (Antti Asplundin mustan ristin ja Jokatyypin kaavakirjan lisäksi) uuden kameran! Yksi suurin syy siihen, miksi en ole pahemmin postaillut mitään viime aikoina, on se, että tällä hetkellä omistamallani kameralla ei saa decent kuvia. Ei oo kiva jatkuvasti postailla huonolaatusia kuvia :I

Tutustuttiin muuten noin kuukausi sitten puzzle-peliin nimeltä Machinarium. Siinä pikkuinen robotti etsii ystäväänsä kaupungissa, missä kaikki eivät ole hyväntahtoisia. Machinarium on tunnelmaltaan eteerinen ja unenomainen, ja vaikka visuaalinen ilme on vähävärinen, on se kaikkea muuta kuin tylsä.



Kaapunkin keskusaukiolta.

Pelinä Machinarium on rentouttava ja palkitseva, sillä puzzlet ovat vaikeustasoltaan kohtuullisia, ja vaikeimpiinkin pähkinöihin löytyy ratkaisu opaskirjasesta, jota tosin ei pääse selaamaan ellei läpäise pientä tehtävää.

Vaikka itse tarina on lyhyehkö, ei pelin itselleen (noin 13 euron hintaan) lunastanut jää tyhjin käsin vaikka klikkailut olisikin klikkailtu. Machinariumin sound track nimittäin uppoaa ainakin tällaiseen instrumentaalisen ambienssimusiikin suurkuluttajaan kuin häkä. Kannattaa siis käydä kokeilemassa demoa ja fiilistelemässä musiikkia osoitteessa www.machinarium.net

<3

Lohdutukseksi..

..siitä että olin äsken tylsä, jaan kanssanne kuvan itsestäni kolmen ja puolen vuoden takaa. Kesä, omppuviini ja spugevaatteet, ah huolettomuutta!



Ruotsinluento kolkuttelee ikävästi vartin päässä, alan valmistautua henkisesti.

Mjahas

Hiljasta on pitänyt. Lähinnä siis kaikenlaisen vaateintoilun suhteen. Oon huomannut kehitteleväni hirveet paineet ulkonäöstäni, jos on sellanen kausi menossa että yritän panostaa. Jos aiheesta piirtäis käyrän, se näyttäis suurinpiirtein samalta, kuin keskinmääräisen mikrobipopulaation kasvukäyrä, ja voitais jakaa seuraavasti:

1. Lag-vaihe. Tekis mieli ommella jotain, mutta ei oikein saa aikaseks mennä kangaskauppaan. Epämääräisiä retkiä roinalaatikolle, asusteiden hipelöintiä, hiuslaitteiden pikaisia päähän sovittamisia. Vaihvihkaista palailua muotiblogien pariin.

2. Eksponentiaalinen, eli logaritminen vaihe. Saan käsiini jonkun ihanan kankaan, tai hillitän inspiraatio iskee. Istun 7 tuntia putkeen ompelukoneella, syön, ehkä nukun, ja istun toiset 7 tuntia (viime viikonloppuna). Väännän koko illan erilaisia Nintendo-hahmoja silityshelmistä (eilen). Uusia ideoita ja 'pakko saada'-asioita tunkee joka suunnalta.

3. Tasaantuminen. Ahdistus alkaa iskeä. Ei musta tuu tyylikästä. En osaa yhdistellä asioita. En oo tarpeeks rohkea, tai sit oon liian rohkea. Oikeastaan kaikki mun edellisviikolla mahtavilta tuntuvat ideat oli iha paskoja.

4. Kuolinvaihe. Minähän helvetti soikoon laitan ne mun mustat saappaat ja mustat sukkahousut ja mustan mekon päälle joka ikinen päivä tällä viikolla ja seuraavallakin! Tuttua, turvallista ja mukavaa. Elämässä pelkkään pukeutumiseen keskittyminen on niille, ketkä eivät ole hyviä missään muussa!

Sellasta tällä hetkellä.