maanantai 25. tammikuuta 2010

Muotihömppäjuttui

En pidä itseäni ihmisenä, joka kokisi pakonomaista tarvetta seurata trendejä, ja olla jatkuvasti ajan hermolla siitä, mikä on muodikasta. Pikemminkin valitsen trendeistä parhaat päältä, ja sovellan niitä omaan tyyliini.

Äsken kirjoittamani kappale on sisällöltään sellainen, että se olisi todennäköisesti voinut tulla kenen tahansa muodista kiinnostunenn suusta. Tehdään heti selväksi, että minuahan eivät mitkään villitykset kiinnosta, ja omasta tyylistäni olen varma. Totuus on kuitenkin yleensä se, että vaikka kaikki uudet trendit eivät tunnukaan omilta, niin muodin mukaan tulee kovista yksilönä pysymis-yristyksistä huolimatta pukeuduttua. Otetaan nyt esimerkiksi tämä jo pidempään pinnalla ollut korkea vyötärölinja. Asia, jonka pelkkä ajattelu sai aikaan inhonväristyksiä teininä, jolloin persvaon vilauttelu farkuista oli oikea tapa olla. Talvisin ei kannettu huolta munuaisten lämpimänä pysymisestä, vaan siitä, että eihän paita vaan ole liian pitkä ja "mummomainen". Nykyään kuitenkin Rakastan sitä huolettomuutta, jonka korkeat vyötäröt ja pitkät paidat antavat.

Itseasiassa olen huomannut viimeaikoina viehättyväni värien ja kuosien sijaan muodoista. Huomaan kiinnittäväni huomiota entistä enemmän siihen, minkä muotoiselta mustalta möykyltä tänään näytän. Onneksi on prätkätyyliset ylipolvensaappaat, jotka tuovat edes jotain jännää mustiin neuleisiin, pipoon, kaulaliinaan ja hihoihin verhoutuneeseen gootti-michelinukkoon.

Valon lisääntyessä ulkona huomaan kuitenkin kaipaavani väriä. Tänään pukeuduin mekkopituiseen Star Wars-paitaan, sinisiin sukkahousuihin ja sinisiin saappaisiin, joilla pyllähdin persauksilleni välittömästä koulun aulaan astuttuani. Kivat vintage-saappaat joo, mutta erinomaiset myös keräämään lunta pohjiinsa, mikä taas tuo ongelmia linoleumin kohdatessaan.

Värinkaipuuni on saanut minut tarkkailemaan silmä kovana ensi kevään ja kesän muotituulahduksia. Mustan möykyn inspiraatio raikkaaseen värien yhdistelyyn kun on vähän hakusessa. Etsintäretkelläni silmiini osui kuitenkin asia, josta en olisi koskaan uskaltanut arvata tykkääväni. Reippaan porkkanan malliset farkut! Siis sellaiset, mitkä korkean vyötärölinjan tapaan aiheuttivat inhoreaktion hippimallisia lantiofarkkuja käyttävälle teini-Sallalle.



ModClothin ihanat rusettiporkkanat!



Dieselin kaunottaret, jotka lähetti kiikutti juuri kotiovelleni. Supermukavat päällä.



Ja vielä ModClothin perus mustat suorat housut, mutta söpömmät!


Tällaisten perään minä, ei muodoin mukaan pukeutuva, wannabe-persoonallinen olen kuolannut siitä lähtien, kun näin kuvan noista Dieselin pöksyistä jossain. Kummasti sitä vaan on tullut aivopestyksi siihen malliin, että se uusin muoti näyttää kuitenkin omaan silmään kivalta. Ja sitten sitä kauhistellaan parin vuoden päästä.

Kuka esimerkiksi olisi uskonut, että 1990-luku voisi joskus olla muotia?