Luomisen tuskaa

Np Mouth of the architect- The ties that blind

Oma tuskansa on muuten tän tekstin luomisessa myös, kun en oikein vieläkään puhu samaa kieltä tämän kirjoituskentän html-automaatin kanssa.. Iih. Opettakaa joku kun en osaa..

Se luomisen tuska mistä oli tarkoitus kirjoittaa, liittyy viimeisimpään projektiini, eli yritykseen ommella ilman kaavoja (niinkun yleensä, kaavat on köyhille :D) monikäyttöinen ruskea perusleninki. Loppuviikon ja vielä eilisenkin taistelin sitten tämän tavoitteen kanssa, kaikki ketkä harrastavat luovaa kaavatonta ompelua tietävät varmaan kuinka "hermoja lepuuttavaa" pikku harrastelua se osaa olla.. Välillä on kangas loppu ja ikinä ei kannata huolitella ennenkuin ihan viimeiseksi kun kummiskin pitää kaventaa, ja siitä seuraa tietysti se että langanpätkiä on joka paikassa ja kangas purkaantuu.. 

Lopputuloskaan ei yleensä ole sitä mitä alunperin ajattelit, mutta useimmiten se ei kuitenkaan haittaa ihan hirveästi jos on kuitenkin saanut käyttökelpoisen vaatekappaleen aikaiseksi. Ruskea mekko pääsi ensi kertaa ulos eilen Morrisseyn keikalla. Ulkona piti olla lämmin mutta olikin kylmä, joten sukkahousut jouduin laittamaan tietysti. Kassista, kengistä ja korusta asiaa myöhemmällä.




Tänään aamulla (päivällä) koiranulkoilutuslenkillä kera kesäkassin:



Mulla on ollut jotenkin aina hirveen vaikee käyttää aurinkolaseja, ja ei tähän naamaan edes sovi kovinkaan moni malli. Thaimaasta sitten Hadrinista löytyi parilla eurolla tooosi groovyt lasit, joita oon onnessani käyttänyt ever since. En tiedä mitä teen sit kun noi hajoo :I Kassi on ite tehty jostain kirpparilta joskus löytyneestä vanhasta tyynyliinasta.

Np Björk- Vespertine

Torstaina koitti Sallalla onnen päivä, kun hämärien suitsukkeiden ja kynttilöiden täyttämien iltojen yksi vakiomusiikkina soinut, Neurosiksen riveistäkin tunnettu Scott Kelly heitti keikan Tavastialla. Akuutin rahapulan takia Neurosis jää tältä kesältä väliin sekä Tuskassa että Ruisrokissa, mutta eipä tuo yhtye ulkoilmassa ja desibelirajoitusten kanssa oikeuksiinsa pääsekään. Tämän totesi jo yksi frendi joka Tuskan keikan kävi katsomassa. Mutta Kellystä. Mies, kitara ja ääni-tyyppinen ratkaisu, jossa fiilistely ja musiikin maalaama äänimaisema ovat pääasiassa.

Itse keikasta ei tietenkään ole pahaa sanaa sanottavana, juuri aiemmin sanoin miehelle että en mä mitään kritiikkiä pysty mistään lempiartistien keikoista antamaan, eli turha edes yrittää mitään arvostelua kirjoittaa. Sikafarmari keskilännestä veti tunteella ja osittain jopa raivolla, ja ei voi herraa syyttää kyllä yhtään. Kertokaa mulle arvoisat lukijat, että minkä helvetin takia keikalle tullaan kälättäämään kovaan ääneen jostain f:n sossutuista, kun artisti soittaa lavalla? Musiikillisesti täydellinen keikkakokemus jäi vajaaksi, koska ne ilmeisesti Candlemassia katsomaan tullet juntit pitivät niin jumalatonta meteliä keikkasalin puolella.

Onko jumalauta pakko tulla sinne salin puolelle mekkaloimaan jos ei hyvä musiikki kiinnosta? Meinasin useammassakin vaiheessa keikkaa kiljaista vaikenemiskäskyt ilmoille, mutta pokkaa ei kuitenkaan alkoholia nauttimattomana riittänyt. Hävetti ja vitutti taas suomalaisten puolesta. Ei kuulemma Roadburnissa ollut tuota ongelmaa.

Niinkuin aiemmin mainitsin, eilen oli Morrisseyn keikka. Ehkä viikonlopun festivaalitarjonnasta johtuen keikkapaikaksi oli napsahtanut Kaapelitehdas, joka on omasta mielestäni yksi yleisölle viheliäisimmistä konserttitiloista. Pitkä kapea tila (eli ei mitään mahdollisuutta nähdä lavalle), sekä tilan aivan hirvittävät akustiset ominaisuudet. Olisin voinut 50 euroa sijoittaa paremminkin, mutta tästä ei itse artistia ole syyttäminen. Kuulin mitä halusinkin kuulla ja Morrissey oli ihana ja ammattitaitoinen.

Viikon lopulla tuli katsottua myös elokuvia, muunmuassa keskiviikkona töllöstäkin tullut loistava 12 apinaa. Viikon toinen elokuva oli Frank Millerin ohjaama, Will Eisnerin sarjakuvaan pohjautuva The Spirit. Sin City-tyyliin toteutetussa elokuvassa entinen poliisi nousee kuoleman takaa Spirit-sankarina suojelemaan rakastamaansa Central Cityä. Spiritin arkkivihollisen, The Octopusin roolissa on henkilökohtaiseksi sankarikseni noussut Samuel Leroy Jackson. Octopusin kätyrinä toimi Silken Floss (jumalainen Scarlet Johansson), ja itse elokuvan ihan mukiinmenevä keskinkertaisuus jäi unohduksiin, koska itse keskityin vain ihastelemaan Neiti Flossia.



Voi luoja jos tuon eteerisyyden saisi purkissa.. Huoh!

Viime keskiviikkona kenttäkurssilta palauduttuani kynnyksellä odotti ilokseni saapumisilmoitus jälleen kerran yhdestä Jenkkilän salaisuudesta. Paketista löytyivät kuukausikaupalla himoitsemani Industryn kiilakorkkarit!





Flower Child-laukku on löytö viime syksyltä, samaisen Jenkkilän salaisuuden ihanuuksia. Niinkuin myös Industryjen kera saapunut i-ha-na koru. En ehkä pysty hehkuttamaan liikaa sitä, kuinka ihanaa on vuosien (edelleen osittain jatkuvan) muovihelmikauden jälkeen käyttää metallisia riipuksia. Tämän hetken korusuosikeissa tärkein on se joku "jujuksikin" kutsuttu, tässä yksilössä se on uskomattoman kekseliäisyyden ja upean ulkonäön lisäksi se, että suurennuslasi on oikea! Kasvitieteilijän unelma, tyyli ja käytännöllisyys samassa ;)



Tuli sieltä laatikosta muutama muukin ihanuus, mutta niistä sitten enemmän kun ovat ajankohtaisia. 

Tämän hetkisen rahattomuuden suurimpia haittoja on missattujen festareiden lisäksi se, että viisi vuotta vanha kameranrohjukseni alkaa olemaan käyttökelvottomassa kunnossa. Ei viitsi kuvaajaakaan aina morkata järkyttävästä kuvanlaadusta! Koittakaa kestää, yritän vongata itselleni jostain uuden kameran synttärilahjaksi :)

Tältä erää kuitti, koira ei ulkoiluta itseään!

xo.

Terveiset skutsista!

Koska vuonna 2007 heti juhannuksen jälkeen kutsui Tukholma ja Neurosis, jäi minulta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan metsänarviointitieteen perusteet-kurssista kenttäosion ensimmäinen harjoitustyö tekemättä (lausehirviö!!)
Olen täällä (eli Juupajoella Hyytiälän metsäasemalla) siis nyt, tosin jo huomenna luultavasti päästään kotiin.

Tilanteesta johtuen tässä postauskessa ei siis vaatteita tulla näkemään, sensijaan Nero esittelee muutamassa kuvassa kesänviettoa parhaimillaan.

Toinen meistä on heittänyt talvitorkin jo..


Nero esittelee soutuveneen.

Nero esittelee niityn+ asumuksemme.

Ottakaa mallia.


Nero esittelee kujan kaljakellarin.

Häivyn tältä erää, aurinko paistaa näyttöön ja paarmat pörrää, plus Neroa ei kiinnosta maata paikallaan.

Pus.

Lauantaita!

Juhannusaatto meni rattoisasti sisätiloissa kera takka-dvd:n, Tapio Rautavaara-vinyylin ja sähkögrillin, kiitos kaikille osallistuneille! Olin vähän liekeissä Sing Starin kanssa illemmalla, Jesse oli ihan hyvä vastus jälleen ;D

Migreenistä toivuttuani olen tänään lähinnä syönyt ja katsonut Teho-osastoa, ja koska synttäripoju feidas, myöhemmin illalla varmaan vuorossa on Slummien miljonäärit. Danny Boyle on niin mun suurin lemppari ikinä, siis mitä muuta mieltä voikaan olla miehestä, jonka suosikkinäyttelijäkaartiin kuuluu Cillian Murphy ja Ewan McGregor. Mmh! Laitan arvostelunpoikasta myöhemmin.

Tänään kävin ulkona tasan koiran kanssa, joten supertylsät vaatteet päällä. Tossut H&M:n, paita ja hame (itse pallotettu) sekä laukku Ginasta, bolero H&M:n ja tietty mun ihana kirahvikoru. Ainiin ja vyö Ofelian löytöjä, ihana ja monikäyttöinen!



Musta niittilaukku siis tänään käytössä. Punainen hapsulaukku on Jenkkilän salaisuus, ja vihreä ihanuus Seppälän kevään mallistoa. Taisivat mokomat mennä samantien kuin tulivatkin, eikä voi ihmetellä, ihana väri, maailman söpöin malli, tarpeeksi pitkä hihna sekä seiloriaiheinen vuori+ pieni hopeanvärinen pääskyskoriste käyvät vaan täydellisesti yhteen. Yksi eniten käytetyistä pikkulaukuista.



Laukuista puheenollen, Ofelian ensimmäinen ja ihanin löytö, 50-luvun kisslockkäsilaukku, mamma rakastaa! Opettelen joku päivä kuvaamaan joo, rekvisiittana Papan perintöradio.



Nyt siirrtytään rakkaan kanssa illanviettoon, ken haluaa liittyä joukkoon käyttäköön puhelinta.

Love.

Vai että juhannus..

Ulkona sataa näköjään vettä. Tää on nyt yksi niistä syistä miksi juhannus kannattaa viettää kaupungissa. Lämpimät sisätilat aina ulottuvilla, keskustassa kaupat auki kuuteen asti myös juhannuspäivänä, ja rajaton määrä pikaruokaa hädän sattuessa aina ulottuvilla. Eilen koiranulkoilutus/pizzanhakureissulla jalassa Zaran ihanaiset luottokorkkarit kera tuunaillun mekon+ lempparikirahvikoru.


Täytyy pyydellä anteeksi kamalaa kuvanlaatua, kamera on vanha ja kuppanen ja kuvaajaa ei taaskaan kiinnostanut :D

Sain muuten eilen aikaiseksi myös sen, mikä on pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa. Sen sijaan että joka aamu/päivä/ilta juoksen hermoromahduksen partaalla etsimässä tarvitsemaani pinniä, pinssiä, pantaa, kukkaa tai korua ym. löytyvät ne nyt samasta laatikosta. Nerokasta.




Näiden kuvien laadusta voi syyttää myös sitä että mä en osaa :D

Seuraavaks täytynee arpoa itsensä kauppaan ennen kun lähis menee kiinni, ja ottaa kontakti illan seurueeseen ja tiedustella onko kalliolla grillaamiselle olemassa joku plan B.

Peace.

Hähää!

Sallan pään sisältö olkoon virallisesti kaikkien ulottuvilla! Luvassa on todennäköisesti jonkin verran avautumista, leffojen ja musiikin ym. kommentointia, fiilistelyä ja paljon peen jauhantaa. Suurimmaksi osaksi sisältö tulee kuitenkin ainakin kuvalliseti keskittymään viimeisimpään villitykseeni eli kaikennäköisten söpöisten pikkupikku asusteiden värkkäämiseen, sekä jo pidempiaikaiseen intohimooni eli vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin, hattuihin ja niiden kokoamiseen (ainakin toivottavasti) mielenkiintoisiksi kokonaisuuksiksi.


Ompelukone on toisaan ollut ystävä jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta viime aikoina olen löytänyt nappien, pitsien ja silkkinauhojen ihanan maailman. Liimahuuruiset hattusten ja pinssilöiden kokoamissessiot ovat tähän mennessä poikineet seuraavaa:





Eli hattunen by me. on aika ihana, oon aika ylpee :) Mut en kuitenkaan läheskään niin ylpee kun siitä
mitä äsken väkersin:




Rakas mieheke antoi luvan dekapitoida TK-420:n tätä jaloa tarkoitusta varten, ja nyt olen onnellinen, itsetehdyn yyberhienon rintapinssin omistaja. Melkein tekis mieli sännätä Tenkkaan tältä istumalta luomusta esittelemään, siellähän mä kaikki muutkin mun viimesimmät keksinnöt oon kansalle esitellyt, kun ei 8-tuntisen turpeessa kieriskelyn (duuni)jälkeen oikeen inspaa lähteä pidemmälle. Valitettavasti tältä illalta näyttää Tenkka-bestikseni feidaavan toisen naisen takia, bhyy!

Btw, jos joku minua fiksumpi kertoisi että miten ihmeessä tämän f:n "tekstinkäsittelyn" saa tottelemaan käskyjä, olisi vähintäänkin kohtuullista, jos koko teksti olisi samalla ja samankokoisella fontilla... Jopa minua käy ärsyttämään se, että joka kerta kun vaihdat kokeilumielessä fonttia, tallentuu tämä tapahtuma höttösenä taustalle, lopputuloksena loputon suo erilaisia fonttitageja lähdekoodissa. Ei oo kauheen kiva..

Over and out (I love you Riku!!), Salla kiittää ja kuittaa.

<3