Oikeutta Eläimille ry:n julkaisemat kuvat saivat aikaan toivottua huomiota. Suomalaisen lihantuotannon puolesta barrikadeilla nähtiin niin Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, että entinen sikatilallinen, nykyinen maatalousministeri Sirkka-Liisa 'Minulla ei ole Sikatilaa' Anttila ( ei sukua allekrjoittaneelle). Evira järjesti kiireenvilkkaa tarkastuskäynnit tiloilla, jotka kuvat OE:lle toimittanut taho ilmoitti kuvien kuvauspaikaksi. Huomauttamista toki löytyi, mutta "yleisesti ottaen eläintenpitosäädöksistä oli pidetty hyvää huolta". Samaan aikaan sekä silloinen Animalian toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati Pulli, että eläinoikeusfilosofiasta väitöskirjansa valmistellut, tutkija ja nykyinen Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara luennoivat Helsingin yliopiston Eläinfilosofia-kurssilla siitä, kuinka eläintenpitosäädökset ovat räikeässä ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa. Husu-Kallio ei nähnyt asiassa mitään kyseenalaista.
Kuvia väitettiin lavastetuiksi ja ulkomailla kuvatuiksi, ja kun selvisi että näin ei ole, leimattiin kuvat tarkoitushakuisiksi. Kenellekään tilannetta puolustelevalle ei tullut mieleenkään, että suomalainen keskivertikuluttaja ei odota tällaisten kuvien kuvaamisen olevan madollista suomalaisella sikatilalla siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaisia näkymiähän ei Suomessa voi olla. Jos eläimet eivät kärsi suomalaisella sikatilalla, ei kuvia kärsivistä eläimistä voi kuvata suomalaisella sikatilalla. Joku neropatti jopa veti tästä johtopäätöksen, että eläinoikeusaktivistit ovat itse pahoinpidelleet ja jopa tappaneet eläimiä kuvauksia varten, mikä on tietysti täysin naurettava väite.
Täysin itsestäänselvää pitäisi tässä vaiheessa olla se, että suomalaisesta (saati muiden maiden) lihantuotannosta on eettisyys kaukana. Eläinten hyvinvoinnin laiminlyönti on räikeimpää siipikarjan ja sikojen tuotannossa, liha- ja maitokarjalla olosuhteet ovat tuotantoteknisistä syistä pakostakin väljemmät ja eläinten kannalta hieman siedettävämmät (mikä ei toki millään tapaa toimi vastineena Singerin johdonmukaiselle eläinoikeusfilosofialle).
Jos eläinoikeusfilosofia unohdetaan hetkeksi, on maito- ja lihakarjantuotannolla kuitenkin maantieteellisestä sijainnista johtuva agroekologinen merkitys Suomelle. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, ja viljanviljely ei onnistu kuin pienessä osassa maatamme. Rehu, minkä nautakarja muuttaa elimistössään ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi, lihaksi ja maidoksi, kasvaa niilläkin leveyksillä, missä vilja ei ehdi tuleentua kasvukauden aikana. Naudanlihan tuotantoa voidaan siis pitää Suomessa ekologisena ruoantuotannon muotona, sensijaan sioille raahataan vuosittain 160 miljoonaa tonnia soijarehua (lähde: ESVY), joka on pääosin tuotettu Etelä-Amerikassa. Globaalin, ekologisen kestävyyden saavuttamiselle paikallinen omavaraisuus ruoantuotannissa on kuitenkinmerkittävää. Ruoan kuljettaminen mantereelta toiselle kuormittaa ympäristöä valtavasti, ja vaikka maapallon viljavimmat maat sijaistevat kehitysmaiden alueella, eivät ne ole pääosin valjastettuina paikalliseen ruoantuotantoon, vaan ovat ylikansallisten yhtiöiden omistuksessa. Omavaraisuus ruoantuotannossa on myös poliittinen kysymys.
Liha on ollut tärkeä tekijä ihmisen kulttuurievoluution syntyhetkillä (minkä tärkeydestä taas voi olla montaa mieltä), kun on opittu pitämään kotieläimiä ja kasvattamaan niitä ruoaksi. Kumman sidoksissa sitä on kulttuurihirstorialliseen taustaansa, ja vaikka eläinoikeusfilosofiassa perustellaan uskottavasti esimerkiksi sitäkin itsestäänselvää asiaa, että samalla tavalla tuotettuna koiranliha on täsmälleen yhtä eettistä (tai epäeettistä) kuin sianlihakin, koiran syöminen tuntuu ikävämmältä ajatukselta. Maapallo on kuitenkin tullut pisteeseen, missä tuotetun lihan syönti on pääosin ekologisesti kestämätöntä, tapahtuu kehitysmaiden kustannuksella, ja on ajat sitten lakannut olemasta välttämätöntä. Ollaan jo muutama vuosisata oltu pisteessä, jossa lihansyönnin, ja etenkin kotieläinten kasvattamisen lihaksi eettisyys on voitu kyseenalaistaa. Eläinten arvottaminen on epäjohdonmukaista, mutta eläinten oikeudet käsitteenä nuori.
Olen pohtinut tätä asiaa opiskelujeni takia sekä agroekologiselta ja eläinoikeufilosofiselta kantilta väsymiseen asti. Singerin eläinoikeusfilosofia on looginen, mutta minä summaan siihen myös ekologisen näkökulman. Yksinkertaistetusti: Minulla on kilotolkulla roskiin menevää lihaa, jonka tuottamiseen on kulunut resursseja (-1). Jos jätän sen syömättä, menen sen sijaan kauppaan, ja ostan kasvisruokaa, jonka tuottaminen on myös kuluttanut resursseja (-1). Lihan käsittely jätteenä kuluttaa resursseja (-1). Lopputuloksena on, että resursseja on kulutettu 3:n arvosta. Jos sensijaan käytän roskiin menevän lihan omaksi ja perheeni ravinnoksi, kulutan toiminnallani resursseja vain 1:n arvosta. Tuottaja ja kauppa eivät saa toiminnastani senttiäkään, kulutan tuotanto- ja kauppaketjun ulkopuolella vaikuttamatta kysynnän ja tarjonnan lakiin. Eläimen oikeuksia rikkova teko on tapahtunut minusta riippumatta tuotantoketjun alkupäässä.
Eläintuotanto tulee globaalissa mittakaavassa kaatumaan mahdottomuuteensa muutaman sadan vuoden kuluessa, joskin ekologiset syyt tulevat väistämättä olemaan muutosta ajava voima, eivät eettiset, mutta sillä ei liene lopputuloksen kannalta merkitystä. Globaalin ruoantuotannon ollessa käsittämättömän monimutkainen ekologis-talous-kansallispoliittinen verkosto, tulee muutoksesta seuraamaan todennäköisesti jonkinasteinen ruokakriisi, toivottavasti vain taloudellisilta ja poliittisilta osin.
Ekologisuus ja eettisyys kulkevat suurelta osin käsikkäin, ja ovat käsitteinäkin kietoutuneet toisiinsa. Kaikista syvin ja vaikkakin omalta osaltaan perusteltavissa oleva eläinoikeusfilosofia kuitenkin rajoittaa pieneltä osin kaikkein ekologisemmat vaihtoehdon valitsemista, eli jätteiden hyödyntämistä.
Minä yritän pelata molempiin pusseihin.
Jälkikäteen lisättyä:
En ole muuten kattonut sitä eilistä A-studiota, koska en usko sen tarjoavan mitään uutta informaatiota. Satuin tossa tahtomattani näkemään yhden kuvan aiheesta, ja tuli fyysisesti saatanan paha olo ja suuttumus. Koska en usko asian olevan kaikille yhtä itsestäänselvä, laitan kuvan tähän. Tämä kuva on todennäköisesti kaikkein vähiten pahasta päästä kuvasarjaa, en tiedä kun en halua nähdä enempää. Saatteeksi senverran, että sika on erittäin siisti eläin, ja se ahdistuu suuresti, jos ei pysty ylläpitämään luontaista tarvettaan puhtauteen.

Kinkkua jouluna?












