Lihansyönnistä

Yle esitti eilen ajankohtaisohjelmaa liittyen kotieläintuotannon eettisiin ongelmiin. Ohjelma oli yksi monista aihetta sivuavista, joita on esitetty useita sen jälkeen, kun Oikeutta Eläimille julkaisi hyvin kyseenalaista, suomalaisilla eläintuotantotiloilla kuvattua (ei kuvaamaansa) materiaalia. Tarkoituksena oli murtaa yleisesti vallalla olevat ruusuiset kuvat kotimaisesta lihantuotannosta, joita valehtelematta valtaosalla lihaa säännöllisesti syövillä suomalaisilla on. Possut siellä olkipahnoissaan kieriskelee ja röhkii ja on söpöjä. Tiedostavalle kuluttajalle (saati eläinoikeusaktivistille) kuvat likaisista, toistensa saparot vereslihalle kalunneista, elävien seassa makaavista kuolevista ja jo kuolleista sioista, ja ahtaista tiloista eivät tuoneet mitään yllättävää.

Oikeutta Eläimille ry:n julkaisemat kuvat saivat aikaan toivottua huomiota. Suomalaisen lihantuotannon puolesta barrikadeilla nähtiin niin Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, että entinen sikatilallinen, nykyinen maatalousministeri Sirkka-Liisa 'Minulla ei ole Sikatilaa' Anttila ( ei sukua allekrjoittaneelle). Evira järjesti kiireenvilkkaa tarkastuskäynnit tiloilla, jotka kuvat OE:lle toimittanut taho ilmoitti kuvien kuvauspaikaksi. Huomauttamista toki löytyi, mutta "yleisesti ottaen eläintenpitosäädöksistä oli pidetty hyvää huolta". Samaan aikaan sekä silloinen Animalian toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati Pulli, että eläinoikeusfilosofiasta väitöskirjansa valmistellut, tutkija ja nykyinen Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara luennoivat Helsingin yliopiston Eläinfilosofia-kurssilla siitä, kuinka eläintenpitosäädökset ovat räikeässä ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa. Husu-Kallio ei nähnyt asiassa mitään kyseenalaista.

Kuvia väitettiin lavastetuiksi ja ulkomailla kuvatuiksi, ja kun selvisi että näin ei ole, leimattiin kuvat tarkoitushakuisiksi. Kenellekään tilannetta puolustelevalle ei tullut mieleenkään, että suomalainen keskivertikuluttaja ei odota tällaisten kuvien kuvaamisen olevan madollista suomalaisella sikatilalla siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaisia näkymiähän ei Suomessa voi olla. Jos eläimet eivät kärsi suomalaisella sikatilalla, ei kuvia kärsivistä eläimistä voi kuvata suomalaisella sikatilalla. Joku neropatti jopa veti tästä johtopäätöksen, että eläinoikeusaktivistit ovat itse pahoinpidelleet ja jopa tappaneet eläimiä kuvauksia varten, mikä on tietysti täysin naurettava väite.

Täysin itsestäänselvää pitäisi tässä vaiheessa olla se, että suomalaisesta (saati muiden maiden) lihantuotannosta on eettisyys kaukana. Eläinten hyvinvoinnin laiminlyönti on räikeimpää siipikarjan ja sikojen tuotannossa, liha- ja maitokarjalla olosuhteet ovat tuotantoteknisistä syistä pakostakin väljemmät ja eläinten kannalta hieman siedettävämmät (mikä ei toki millään tapaa toimi vastineena Singerin johdonmukaiselle eläinoikeusfilosofialle).

Jos eläinoikeusfilosofia unohdetaan hetkeksi, on maito- ja lihakarjantuotannolla kuitenkin maantieteellisestä sijainnista johtuva agroekologinen merkitys Suomelle. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, ja viljanviljely ei onnistu kuin pienessä osassa maatamme. Rehu, minkä nautakarja muuttaa elimistössään ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi, lihaksi ja maidoksi, kasvaa niilläkin leveyksillä, missä vilja ei ehdi tuleentua kasvukauden aikana. Naudanlihan tuotantoa voidaan siis pitää Suomessa ekologisena ruoantuotannon muotona, sensijaan sioille raahataan vuosittain 160 miljoonaa tonnia soijarehua (lähde: ESVY), joka on pääosin tuotettu Etelä-Amerikassa. Globaalin, ekologisen kestävyyden saavuttamiselle paikallinen omavaraisuus ruoantuotannissa on kuitenkinmerkittävää. Ruoan kuljettaminen mantereelta toiselle kuormittaa ympäristöä valtavasti, ja vaikka maapallon viljavimmat maat sijaistevat kehitysmaiden alueella, eivät ne ole pääosin valjastettuina paikalliseen ruoantuotantoon, vaan ovat ylikansallisten yhtiöiden omistuksessa. Omavaraisuus ruoantuotannossa on myös poliittinen kysymys.

Liha on ollut tärkeä tekijä ihmisen kulttuurievoluution syntyhetkillä (minkä tärkeydestä taas voi olla montaa mieltä), kun on opittu pitämään kotieläimiä ja kasvattamaan niitä ruoaksi. Kumman sidoksissa sitä on kulttuurihirstorialliseen taustaansa, ja vaikka eläinoikeusfilosofiassa perustellaan uskottavasti esimerkiksi sitäkin itsestäänselvää asiaa, että samalla tavalla tuotettuna koiranliha on täsmälleen yhtä eettistä (tai epäeettistä) kuin sianlihakin, koiran syöminen tuntuu ikävämmältä ajatukselta. Maapallo on kuitenkin tullut pisteeseen, missä tuotetun lihan syönti on pääosin ekologisesti kestämätöntä, tapahtuu kehitysmaiden kustannuksella, ja on ajat sitten lakannut olemasta välttämätöntä. Ollaan jo muutama vuosisata oltu pisteessä, jossa lihansyönnin, ja etenkin kotieläinten kasvattamisen lihaksi eettisyys on voitu kyseenalaistaa. Eläinten arvottaminen on epäjohdonmukaista, mutta eläinten oikeudet käsitteenä nuori.

Olen pohtinut tätä asiaa opiskelujeni takia sekä agroekologiselta ja eläinoikeufilosofiselta kantilta väsymiseen asti. Singerin eläinoikeusfilosofia on looginen, mutta minä summaan siihen myös ekologisen näkökulman. Yksinkertaistetusti: Minulla on kilotolkulla roskiin menevää lihaa, jonka tuottamiseen on kulunut resursseja (-1). Jos jätän sen syömättä, menen sen sijaan kauppaan, ja ostan kasvisruokaa, jonka tuottaminen on myös kuluttanut resursseja (-1). Lihan käsittely jätteenä kuluttaa resursseja (-1). Lopputuloksena on, että resursseja on kulutettu 3:n arvosta. Jos sensijaan käytän roskiin menevän lihan omaksi ja perheeni ravinnoksi, kulutan toiminnallani resursseja vain 1:n arvosta. Tuottaja ja kauppa eivät saa toiminnastani senttiäkään, kulutan tuotanto- ja kauppaketjun ulkopuolella vaikuttamatta kysynnän ja tarjonnan lakiin. Eläimen oikeuksia rikkova teko on tapahtunut minusta riippumatta tuotantoketjun alkupäässä.

Eläintuotanto tulee globaalissa mittakaavassa kaatumaan mahdottomuuteensa muutaman sadan vuoden kuluessa, joskin ekologiset syyt tulevat väistämättä olemaan muutosta ajava voima, eivät eettiset, mutta sillä ei liene lopputuloksen kannalta merkitystä. Globaalin ruoantuotannon ollessa käsittämättömän monimutkainen ekologis-talous-kansallispoliittinen verkosto, tulee muutoksesta seuraamaan todennäköisesti jonkinasteinen ruokakriisi, toivottavasti vain taloudellisilta ja poliittisilta osin.
Ekologisuus ja eettisyys kulkevat suurelta osin käsikkäin, ja ovat käsitteinäkin kietoutuneet toisiinsa. Kaikista syvin ja vaikkakin omalta osaltaan perusteltavissa oleva eläinoikeusfilosofia kuitenkin rajoittaa pieneltä osin kaikkein ekologisemmat vaihtoehdon valitsemista, eli jätteiden hyödyntämistä.

Minä yritän pelata molempiin pusseihin.

Jälkikäteen lisättyä:

En ole muuten kattonut sitä eilistä A-studiota, koska en usko sen tarjoavan mitään uutta informaatiota. Satuin tossa tahtomattani näkemään yhden kuvan aiheesta, ja tuli fyysisesti saatanan paha olo ja suuttumus. Koska en usko asian olevan kaikille yhtä itsestäänselvä, laitan kuvan tähän. Tämä kuva on todennäköisesti kaikkein vähiten pahasta päästä kuvasarjaa, en tiedä kun en halua nähdä enempää. Saatteeksi senverran, että sika on erittäin siisti eläin, ja se ahdistuu suuresti, jos ei pysty ylläpitämään luontaista tarvettaan puhtauteen.



Kinkkua jouluna?

Nerd^2

Tänään saapui lentokenttätukoksesta huolimatta ModClothin paketti. Ei mikään suuri tilaus tällä kertaa, vain lompakko, höyhenpäähine ja nörttispecsit. Ja minullehan ei riitä mitkään varovaiset mukamas-nörttilasit. Minä haluan ISOT lasit.


Nää on mahtavat. Ei mul muuta.

Eilisiä askarteluja

Eilen sain out of nowhere impulssin käydä vihdoin ostamassa niitä silityshelmiä, mistä jengi on kohkannut jo pidemmän aikaa. Mähän en tunnetusti ole kovinkaan omaperäinen, joten ihan ensimmäiseksi rakensin seuraavaa:



Ja bashkaane keittiönpöytä.. Nää kamut toimii erinomaisen hienosti lasinalusina.



Pikkusia jääkaappimagneetteja. Edistystä siinä mielessä, että aikaisemmin meidän punasta jääkaappia koristi pelkät mustat magneetinmöhkäleet.

Sit jotain mitä en ole nähnyt muilla, mulle henkilökohtaisesti hyvin rakas hahmo:



Megaman <3

Semmottis. Ja joululahjaksi toivoisin sitten (Antti Asplundin mustan ristin ja Jokatyypin kaavakirjan lisäksi) uuden kameran! Yksi suurin syy siihen, miksi en ole pahemmin postaillut mitään viime aikoina, on se, että tällä hetkellä omistamallani kameralla ei saa decent kuvia. Ei oo kiva jatkuvasti postailla huonolaatusia kuvia :I

Tutustuttiin muuten noin kuukausi sitten puzzle-peliin nimeltä Machinarium. Siinä pikkuinen robotti etsii ystäväänsä kaupungissa, missä kaikki eivät ole hyväntahtoisia. Machinarium on tunnelmaltaan eteerinen ja unenomainen, ja vaikka visuaalinen ilme on vähävärinen, on se kaikkea muuta kuin tylsä.



Kaapunkin keskusaukiolta.

Pelinä Machinarium on rentouttava ja palkitseva, sillä puzzlet ovat vaikeustasoltaan kohtuullisia, ja vaikeimpiinkin pähkinöihin löytyy ratkaisu opaskirjasesta, jota tosin ei pääse selaamaan ellei läpäise pientä tehtävää.

Vaikka itse tarina on lyhyehkö, ei pelin itselleen (noin 13 euron hintaan) lunastanut jää tyhjin käsin vaikka klikkailut olisikin klikkailtu. Machinariumin sound track nimittäin uppoaa ainakin tällaiseen instrumentaalisen ambienssimusiikin suurkuluttajaan kuin häkä. Kannattaa siis käydä kokeilemassa demoa ja fiilistelemässä musiikkia osoitteessa www.machinarium.net

<3

Lohdutukseksi..

..siitä että olin äsken tylsä, jaan kanssanne kuvan itsestäni kolmen ja puolen vuoden takaa. Kesä, omppuviini ja spugevaatteet, ah huolettomuutta!



Ruotsinluento kolkuttelee ikävästi vartin päässä, alan valmistautua henkisesti.

Mjahas

Hiljasta on pitänyt. Lähinnä siis kaikenlaisen vaateintoilun suhteen. Oon huomannut kehitteleväni hirveet paineet ulkonäöstäni, jos on sellanen kausi menossa että yritän panostaa. Jos aiheesta piirtäis käyrän, se näyttäis suurinpiirtein samalta, kuin keskinmääräisen mikrobipopulaation kasvukäyrä, ja voitais jakaa seuraavasti:

1. Lag-vaihe. Tekis mieli ommella jotain, mutta ei oikein saa aikaseks mennä kangaskauppaan. Epämääräisiä retkiä roinalaatikolle, asusteiden hipelöintiä, hiuslaitteiden pikaisia päähän sovittamisia. Vaihvihkaista palailua muotiblogien pariin.

2. Eksponentiaalinen, eli logaritminen vaihe. Saan käsiini jonkun ihanan kankaan, tai hillitän inspiraatio iskee. Istun 7 tuntia putkeen ompelukoneella, syön, ehkä nukun, ja istun toiset 7 tuntia (viime viikonloppuna). Väännän koko illan erilaisia Nintendo-hahmoja silityshelmistä (eilen). Uusia ideoita ja 'pakko saada'-asioita tunkee joka suunnalta.

3. Tasaantuminen. Ahdistus alkaa iskeä. Ei musta tuu tyylikästä. En osaa yhdistellä asioita. En oo tarpeeks rohkea, tai sit oon liian rohkea. Oikeastaan kaikki mun edellisviikolla mahtavilta tuntuvat ideat oli iha paskoja.

4. Kuolinvaihe. Minähän helvetti soikoon laitan ne mun mustat saappaat ja mustat sukkahousut ja mustan mekon päälle joka ikinen päivä tällä viikolla ja seuraavallakin! Tuttua, turvallista ja mukavaa. Elämässä pelkkään pukeutumiseen keskittyminen on niille, ketkä eivät ole hyviä missään muussa!

Sellasta tällä hetkellä.

Ja vihdoin.

Ja tänään sitten, saapuessani aamun pankkireissulta kotiin, odotti lattialla saapumisilmoitus tullista. Ja vieressä toinen. Eli molemmat odottamani tilaukset ModClothista olivat vihdoin saapuneet, hyvää synttäriä vaan mulle!



Laukku ModCloth, sukkikset H&M, jättineule GT, popot second hand.



Ihan mahtava veska, voi käyttää myös noita ketjuja hihnana. All man made materials.



Näitä kenkiä tulen käyttämään paljon, hirmuisen mukavat ovat.



Mekko itse tehty, villatakki second hand, hattu ModCloth, käänsin siitä lierit alas niin muuttui tuommoiseksi mukavan vanhahtavaksi, sukkikset ModCloth, kengät ModCloth, laukku ModCloth.



Mekko Kappahl, sukkikset Seppälä, vyö ModCloth, saapikkaat second hand.

Eip mulla muuta tälläerää!

Mitäs tänään

Mitäs tänään? No eipä juuri kummempaa, olen yrittänyt kirjottaa työharjoitteluraporttia, ja onnekseni sain jopa jotain pientä aikaankin. On se silti hirveen nihkeetä, mutta tarttis saada ennen koulun alkua valmiiksi. Onneksi agroekologian essee on vihdoin valmis..

Eilen oli miehen synttärit, jota vietettiin ihan kahteen pekkaan, käytiin syömässä ja möllöteltiin löllöteltiin kotosalla. Oli söpöstä, ja ei todellakaan olisi jaksanut mitään sen kummempaa, mulla oli perjantain bileiden jäljiltä vielä himppusen epämääränen olo, ja edellinen lauantaikin kummitteli vielä mielessä. Hyvällä tavalla tosin, siitä kun selvittiin kunnialla. Katottiin muutama leffa, The Outlander, joka oli ihan paska :D ja sitten 99f joka oli ihan hemmetin hyvä. En edes lähde kirjottamaan siitä mitään, koska tommonen satiiri on mulle niin vaikea ala vielä :)

Tänään käväisin Valtterissa, ja mukaan lähti seuraavaa:



Ruudullinen H&M:n paita 2e, ihan mahtava salkku 1,5, on ettiny tommosta ja käveli vastaan :) Vyö 0,5 e ja kengät edelliseltä reissulta, muistaakseni 4 e.

Hame oli se perusjuttu mikä oli kaapistani puuttunut, kasvoin nimittäin kesän aikana ulos siitä itse pallotetusta hamosesta mikä on aiemmin nähty :D Siis tosiaan, se ei enää mahdu päälle ilman että vesiraja vilkkuu! Huisia :D Plus että kaiken tän vuosien syömishäiriöilyn jälkeen on mahtavaa että voi nauraa omalle lihomiselleen. Onpahan tissit kasvanu. No jokatapauksessa hamonen lähti mukaani H&M:stä perjantain kauppareissulla. Tykkään suuresti.

Perjantaina lähti mukaan myös punainen kappale tätä ihanaa Indiskan lukkoseppälaukkua, violetin ostin jo viikkoa aikaisemmin. Varmaan vielä se mustakin täytyy käydä hakemassa, niin hyvän mallinen ja -kokoinen tuo laukkunen on.





Kenkylöisistä vielä kuvaa. Joo, tykkään tosta sinisestä aikas paljon, sori!



Vielä salkusta kuvaa, tykkään huisisti tuosta kullanvärisestä soljesta, ja odotan innolla että saan sulloa kaikki päivän aikana tarvittavat prujut ja paperipinkat noihin sisällä oleviin lokeroihin!

Vielä piti mainita parit kengät mitkä on jäänyt raportoimatta, eli siniset avokkaat siitä makkaratalon Shoes and Bagsistä, puoleen hintaan maksoivat 20 e, ja sitten talvella ostetut Seppälän söpöset 10 e muistaakseni.



Juu-u, sinisestä tykkään tällä hetkellä. Senpä takia jäi kaihertamaan syvästi se, että ModClothista ehtivät mennä loppuun nämä:



Sydän kirjaimellisesti itkee verta.

Ihanista asioista tuli mieleeni, löysin vähän jälkijunassa tuon The Uniform Projectin, ja ihastuin tähän asuun:



Hattu! <3

Kyseessähän on siis tempaus, missä yhtä ja samaa mekkoa käytetään vuoden joka ikisenä päivänä, joka kerta erilaiseksi asustaen. Jo mekko itsessään on ihana, odotan vaan että se tulee myyntiin, ja eri päivien asujen selaaminen on todella inspiroivaa. Kun vaan itse olisi noin kekseliäs ja rohkea!

Josko huomenna olisi ModClothin tilaus tullut? Ehkä? En jaksais odottaa..

Torstai-iltaa

Np Clann Zú- Rua lp

Ulkona on vielä lämmin ja ruoho on vihreää, siitä sekä seuraavan neljän päivän vapaasta inspiroituneena tekaisin seuraavan asun:



Mekko itse tehty, laukku second hand Pieces, paita Gina Tricot, ötökkäpinssi Ofelia ja läpyskät ja arskat Thaimaa.

Toi hame on joskus kaks vuotta sitten tehty, ja mulla oli pitkään hirvee angsti kun tein siitä liian pienen senaikaiseen lantioroikotteluhame-kauteen. Tänä kesänä kaivoin sen taas kaapin periltä ja mukavalta näyttää, tykkään tosta syksyisestä fiiliksestä mikä siinä on. Lähtee varmaan ulkoileen huomenna tonne keskustampaan tuo asu. Ja hei, pitäkää peukkui mun kanssa että huomenna onensimmäinen kahdesta odottamastani ModCloth-lähetyksestä perillä, tartten illaksi jalkoihinpantavaa.

Edit: Mun miehen mielestä toi laukku kiedottuna vyölle on ihan hirvee, mä taasn en ymmärrä mikä siinä on vikana. Mitä mieltä ootte?

Nyt illanjatkoja, varmaan parin päivän sisään lisää juttui luvassa.

xo

Heräsin 24-vuotiaana

Np Mastodon- Crack the Skye lp (taas)

Menin kyllä itseasiassa myös nukkumaan 24-vuotiaana, reilusti tämän vuorokauden puolella luulen, varma en ole. Joka tapauksessa eilen oli ihan mahtava päivä aamusta asti, heräiltiin miehen kanssa aikaisin ja lähdettiin syömään Forumin alakerrassa olevaan, middle-east-tyyppistä ruokaa tarjoilevaan Habibiin. Se mesta on ollut ihan mun lempi ruokapaikka siitä lähtien kun frendi minut sinne joskus viime syksynä vei. Ihania, raikkaita ruokia, muunmuassa hummusta, erilaisia marinoituja kasviksia, jugurttipohjaisia kastikkeita, avokadoa.. Ja kaikissa annoksissa lisäkevaihtoehtona myös kuskus.

Alotetaan nyt kuitenkin kronologisesti tämä selostus viime päiviltä. Aloitetaan tiistaista, jolloin oli Dusk of Manin keikka Lepakkomiehessä. Siellä hoidin lipunmyyjän tehtävää asustautuneena seuraavasti:


Ostin sillon aikoinaan Vero Modasta tuon Tiia Vanhatapion Skunkgirl-vaatteen, josta ei missään vaieessa selvinnyt, onko se hame vaiko toppi. Itse muokkasin vaatteen pienellä ompelukoneoperaatiolla tarpeeksi kireäksi että sitä voi pitää tuubitoppina. Vyö on viime viikonlopun Valtteri-löytöjä, ja maksoin siitä euron. Tein uudet reiät ja leikkasin ylimääräisen pätkän pois, että sain vyön vyötärömittaan. Sortsit Gina Tricotista parilla kympillä ja vanha tuttu kirahvi löytyi kadulta.


Kuvassa minä feat. Dj Sideburns ja Jesse Emil.


Oli hyvä meininki, ja kiitos kaikille paikallaolleille!

Tiistain jälkeen ei mitään kummempaa tapahtunut ennen perjantaita, töissä aamusta iltaan ja ilman mitään mainitsemisen arvoisia asuja. Viikolla ei nyt kesätyön aikana tule pidettyä mitään kivoja vaatteita, ei yksinkertaisesti jaksa. Perjantaina sitten synttäriviikonlopun aloittelut vanhan ystävän kanssa Coronan terassilla, ja lauantaina synttärit. Habibin jälkeen raahasin miehen vielä pariin vaatekauppaan, ja sieltä löysin seuraavaa:



Jättineule Gina Tricotista, otin tarkoituksella tosi ison koon. vyö on aika monelle bloggarille tutto Gina Tricotista, ajattelin aluksi tuunata sitä avaamalla noi kierteet, mutta en vielä ainakaan ole ryhtynyt tuumasta toimeen kun on toi kiva noinkin.



(Ai mitenniin rakastan noita saappaita?) Onlystä tämä ihana supersöpö neule! Otin jälleen tarkoituksella L-kokoisen, että saisin sellaisen säkkivaikutelman, mutta on tuo silti aika tyköistuva. Tuo vyö on kyllä ihan lyömätön, tykkään. Hiuspanta on muistaakseni Glitteristä.

Bileissä edustin sinisissä Seppälän sukkiksissa ja mustassa villapaidassa. Joskin jossain vaiheessa tuli arvatenkin tuhottoman kuuma ja jouduin vähentämään vaatetta.



Sain Jesse-Emililtä yksityissynntärikeikan, joka oli menestys. Vatsalihaksiin sattuu vieläkin se nauraminen :D

Oli hemmetin hauska ilta, vaikka olinkin kohtuullisen pellit kiinni loppuvaiheessa, mutta hyvällä tavalla kuitenkin, ei mitään ahdistavaa koomailua tapahtunut. Kiitos kaikille paikallaolleille, olitte mahtavia :) Aamu tosin kävi hirvittämään jo aika aikaisessa vaiheessa, mutta herääminen kymmenen maissa todisti kuitenkin jännitykseni turhaksi, ei ollut tippaakaan kankkunen! Kämppäkään ei pullomerta lukuunottamatta ollut kovin räjähtänyt. Tänään aamulla kävin pientä muistipeliä itseni kanssa siitä, että enhän ollut tehnyt mitään mikä aamulla olisi kaduttanut, mutta muutaman puhelun ja lähetetyt viestit-kansion tarkastuksen jälkeen olin kyllä ihan kuivilla. Ainoastaan kamerasta löytyneet Singstar-kuvat hieman kolkuttelee. Sori kaverit, oisi voinut (näissäkin bileissä) olla laulamatta!

Luulen että ruvetaan katsomaan leffaa seuraavaksi, ilmeisesti Benjamin Button olisi luvassa. Äsken tossa mulkastiin The Day the Earth Stood Still, oli kyllä taas niin perus Keanu Reeves-läppää että, mutta en nyt ainakaan heti kirjoita siitä mitään kummempaa. Ensi viikolla tipahtelee postista varmaan pari ModClothin tilausta, niitä odotellessa!

<3

Kirppistelyä osa 2.

Np Pelican- March into the Sea lp

Olin taas ahkera ja heräsin Valtteriin kiertelemään, mielessäni pariki juttusta mitä lähdin ihan tarkoituksella hakemaan. Kyseessähän oli se eilenkin mainittu punainen pikkulaukku, ja vaikka löysinkin täydelliset saapikkaat jo eilen, halusin samat myös ilman korkoa. Ja löysin! Jälleen kerran täydellistä kokoa, mustat, korottomat, kärkeen vähän suippenevat, pohjepituiset poposet. Ihanuutta!



Lisäksi ostin mustan paksun vyön, pilkullisen slipoverin ja pilkullisen hameen, jonka raportoin jahka olen muokannut ne käyttökelpoisiksi.

Ompelin tuossa pari viikkoa takaperin erittäin inspiroituneessa tilassa, jazzia kuunnellen ja luonnollisesti keskellä yötä aiemmin päivällä kirpparilta löytämästäni Marimekon Ananas-kankaasta hamosen.



Tässä se poseeraa eilisen keltaisen pikkulaukun, Vero Modan vanhan paidaksi muokatun mekkosen, entisen asunnon hattuhyllyltä löytyneen huivin sekä tietysti uusien ihanien popojen kanssa! Kengät maksoi muuten sen samaiset 3 euroa kuin ne eilisetkin.

Np Burst- Lazarus Bird lp

Asiasta kukkaruukkuun, olen tietoisesti valinnut asuinalueekseni Kallion, josta Helsingissä asumani viiden vuoden aikana hairahduin pois tasan vuodeksi Pohjois-Helsinkiin mieheni perässä. Tunnen jonkinlaista vetoa Kallion rappioromantiikkaa kohtaan, mutta sillä tarkoitan nimenomaan niitä Otto Grundströmin näköisiä samettitakkirunoilijoita, niitä ihania siili/rastatukkaisia krustityttösiä, puistohengailua, ikkunoista leijailevaa ganjantuoksua, läpi yön aukiolevia pikkuisia kiinalaisia ruokakiskoja ja alati nimeään muuttavia hengailukuppiloita. Minun Kalliossani en halua nähdä kadulle kusevia sekakäyttäjiä, enkä suomileijona-tatuoituja, varjonyrkkeileviä natseja.

Koska olen itse asuinpaikkani valinnut, ja mikään ei ole täydellistä, suhtaudun kuitenkin suopeasti niihin kadunmiehiin ja -naisiin, jotka istuvat päivittäin samoilla nurkillä kulkureittini varrella. Eilen autoin erään apua pyytäneen, erittäin humalassa olleen naisen kotiinsa, sillä hän ei pystynyt edes kunnolla kävelemään, saati etsimään lukuisista kasseistaan avainta ja sovittamaan sitä lukkoon. Koiranulkoilutusreitin terassien jokapäiväiset istujat tuntevat koirani nimeltä, ja annan rapsuttaa ohi kulkiessamme, huolimatta siitä, että välillä olisi kiva kävellä keskeytyksettä.

Kallion katuja kulkiessani olen viime aikoina tullut kohdanneeksi ilmiön, minkä soisin loppuvan alkuunsa. Mistä lie moinen johtuu, en tiedä, mutta viimeisen parin päivän aikana en ole päässyt ohittamaan tiettyjä terasseja ilman, että joku käy joko huutelemaan perään, tai sitten kovaan ääneen heittää minusta jotain kommenttia kun olen vielä kuuloetäisyydellä. Eilen sain kuulla olevani sellanen 9-, okei asteikolla kaikki maailman naiset olen jopa ihan tyytyväinen tuohon arvosanaan. Yleistä on myös se, että ruvetaan moikkailemaan, ja kun en kiinnitä mitään huomiota itselleni täysin tuntemattomien viinasieppojen älinään, saan luonnollisesti kiroilut perääni.

Kaiken huippu oli tänään aamulla ennen yhtätoista (!) kävellessäni eräänkin kuppilan ohi. Moottoripyöräjengiläisen näköinen nahkaliivinen "herrasmies" huusi perääni että pudotin jotain. Siitä säikähtäneenä luonnollisesti käännyin ympäri ja katselin maahan etsien sitä pudonnutta asiaa. Tähän tämä sankari sitten huusi, että "pyllistä vähän". Okei, mä ymmärrän että lyhyet sortsit kera ohuiden sukkahousujen ja korkkareiden (ja peittävän yläosan) voi olla sellainen yhdistelmä, että nämä naista saamattomat ehkä herkeävät tuijottamaan, jopa kommentoimaan, mutta tänään aamulla mulla oli päällä tuo ylempänä nähty Ananas-hame ja matalakorkoiset saapikkaat. Paljasta pintaa näkyi tasan naamassa ja käsissä. What gives??

Koska takanani kulki erittäin miellyttävän oloinen, Neurosis-huppariin, viiksiin ja keltaiseen trucker-lippikseen sonnustautunut nuori mies jonka olin ratikassa noteerannut tuijottelevan tatuoitua kättäni, uskaltauduin nostamaan nahkaliivimiekkoselle keskisormeni. Taisinpa sitä myös juntiksi kutsua ennen nurkan taakse ehtimistä. Silti jäi kaivelemaan ajatus siitä, että olen näille terassipelleille täysin vapaata riistaa. Pelkkä ohi kävely toimii oikeutuksena kaikenmoiselle mölinälle. Tiedostan kyllä, että nämä apinat yrittävät käytöksellään päästä edes millin lähemmäs sitä tasoa millä itse olen, mutta koska en edes pukeudu mitenkään provosoivasti, haluaisin välillä suorittaa esimerkiksi kauppareissun ilman näitä epämiellyttäviä välikohtauksia. Kerran jopa punaisen huulipunan käyttö riitti eräälle urpolle oikeutukseksi liimautua iholleni ratikkapysäkillä. Se oli kuulemma juuri se mitä kerjäsin, ja kun vielä olin miehenkin jättänyt kotiin.

Avautuminen sikseen, saahan tämän käännettyä jopa imartelevaksi, ei ne kaikkien perään huutele, mutta tsissus sentään että ärsyttää, ja nimenomaan se, että se on naista halventavaa ja alentavaa käytöstä. Täytynee kysyä neuvoja tädiltäni, joka on taatusti saanut kuulla ja nähdä vaikka mitä sikailua elämänsä aikana, ja jolla on senverran terävä kieli, että luulisi hänellä olevan joku nokkela letkautus takaisinheitettäväksi näille pikku possusille.

Tänään ohjelmassa agroekologian esseen loppuun kirjoittaminen ja ehkä vähän ompelua, jos aika antaa periksi. Sen lisäksi täytyy soittaa isukille ja kysellä ModClothin lahjakortin tilauskoodin perään, eivät löytäneet tilausta, ja synttärit kolkuttaa uhkaavasti oven takana. Tahtoo ihania juttusia päällepantavaksi synttäreille!

Ny mä meen!

Pus!

Kirppismahtavuuksia

Np Kyuss- Sky Valley

Heräsin tänään pirteänä kuin peipponen ehtiäkseni Valtterin lauantaikirppikselle vähäisten varojeni kanssa. Käytännössä varallisuuteni perustuu viime lauantain omille kirppismyyntitienesteille, joilla ollaankin kituutettu perjantaina häämöttävää palkkapäivää ja Siwan kesälomarahojen saapumista kohti. Jokatapauksessa, koska en ole huono ihminen, möin käyttämättömiä ja lähes käyttämättömiä vaatteita 1-3 euron hintaan, niinkuin kirpparilla on tapana, eli kolikoita tulii iso säkillinen. Parin viimeviikkoisen "kahvittelun" (lue: baari) jäljiltä kolikoita oli jäljellä enää muutamat, ja nämä taskussa suuntasin makasiineille.

Vähäisten rahavarojeni takia olin pakotettu juoksemaan kirpparin läpi, ettei vaan jäisi kaihertamaan mitkään ihanuudet pöydille pelkän varattomuuden takia. Ja voin ihan rehellisesti sanoa olevani tyytyväisempi kirpparisaldoon kuin ikinä.



Vihreä Nanson uudenveroinen trikoomekko 6 euroa, mustat silkkinauhakorkkarit (ihanat!) 4 euroa, keltainen laukku jossa irroitettava pitkä hihna, 4 euroa.

Oon hirveen huono tinkimään, olis varmasti lähtenyt kaikkien hinnasta pois vaikka kuinka paljon, mut jostain syystä mä en vaan kehtaa lähteä siihen. On vähän vielä opeteltavaa. Jokatapauksessa tän asun lisäksi matkaan lähti popot jollaisia olin etsinyt Ebayt ja kaikki läpi, eli pohjepituiset talvisaappaat.



Ne on tummansiniset, just oikeaa kokoa, korkolaput ihan hyvässä hapessa ja hirmu mukavat ja pehmeät jalassa. Ja maksoi 3 euroa! Kiitos teille rakkaat, jotka muistatte kohtuuden kirpparihinnoittelussa! Tulin onnelliseksi.

Myöhemmin kipaisin vielä Uffin 4:n euron päivillä poistamassa pari söpöskät kenkäset mukaani.



Eilen yöllä olin taas inspiraation kourissa ja muokkasin yhtä vaatetta joka on pyörinyt kaapissa ikuisuuden, laitan kuvia sitten vaiks seuraavassa postauksessa, on myös yks tunika mitä en oo raportoinut vielä, sekä yhdet kenkäset myös.

Koira kaipaa lenkkiä ja mies rakkautta, joten poistun viettämään lauantaita,

piakkoin taas rustaan!

Pikapikaa..

Kävin kaupungilla koska oli palkkapäivä, törsäsin rahaa mm. sukkahousukuutioon, pariin tunikaan ja yksiin perusmustiin asiallisiin sortseihin. Löysin ihanuuspaidan! Tiiättekste sen fiilisken kun löytää jonkun maailman ihanimman vaatteen, sit rakastuu siihen, sit tulee kauhee paniikki että mitä jos sille käy jotai, menee pilalle pesussa ym. ja sit tekee mieli mennä takas kauppaan ja ostaan viis varaversioo siitä paidasta! Tää on sellane vaate.

Pikapostauksessa pikasesti otettu kuva, eli kirahvi eiku seepra jatkuu pepun puolelle, mahtavaa!



Nyt saan omelettia, moi!

Koruhaaste

Elikkäs äsken pamahti postiluukusta Lauran koruhaaste, joka kuuluu seuraavasti:

Tehtävänä on esitellä kolme korua/kolme kollaasia korutrendeistä jotka on suosikkisi juuri nyt. Korut voivat olla omiasi tai netistä löydettyjä kuvia. Haasta sen jälkeen 3-5 tekemään sama.

Meitsi ei kyllä haasta yhtään ketään, kun on niin uusi näillä markkinoilla :) Ehkä joskus uskallan..

Meitsin koruhaasteen kollaasit ovat seuraavat, klikkailkaa kuvia isommiksi:

1. Korvakorut



Oon vähän huono käyttämään perinteisiä korviksia, osittain siksi että tuntuu että ne saavat pääni näyttämään pieneltä (?) ja osittain siksi, että minulla on venyttämättömät reiät ylempänä, ja kaikki korut eivät istu niihin. Tässä kuitenkin matkanvarrelta mukaan tarttuneita korviksiani.Raitakorvikset, sulat sekä kolmet eriväriset metallirimpsulat Thaimaasta. Siniset renkulat ilmaislahja, riikinkukkokorvikset ModClothista ja puiset pienet miehen.

2. Ihanat rihkamat



Olen helmityttö, helmet ovat söpöjä ja aina mukavia, helmet sopivat moneen.



Kukkaset tekee ihmeitä melkein mille tahansa vaatteelle. Moskiittorintaneula ja avainrusetti Ofeliasta, Storm Trooper-rintaneula itse tehty. Pääkallopinssi löydetty maasta.



Ihanat vähän hienommat rihkamakorut. Näitä käytän päivittäin, ihania ja hauskoja <3

Riikinkukko, mustekala, ompelijatarvikkeet, pääskynen, robottikello ja suurennuslasi ModClothista, pikku puukengät äidin perintöä, kirahvin löysin kadulta ja pujotin ketjuun.

3. Perintökoruja



Äidin kuoltua hänen ihanana aarrearkkunaan ollut korurasia päätyi luonnollisesti tyttärelle, ja edelleen löydän sieltä uusia yllätyksiä. Lemppareitani ovat ehkä nämä.
Helmet isoäidin, sini- ja punakiviset korut äidin perintöä, kultakello isoäidin.

Siinäpä minun koruhaaste, laittakaa palautetta jos siltä tuntuu :)

Lauantaina.

Viikon duunien jälkeen väsymys johti siihen, että eilen oli jälleen kotona kainaloisena vietetty leffailta. Valintana oli Død snø, tmbo:sta tietoisuuteemme mahtavan julisteensa ansiosta tiensä löytänyt norjalainen kauhupätkä.



Niin, meille riittää tieto että elokuvassa on natsizombeja.

Tommy Wirkolan ohjaama elokuva alkaa perinteiseen tapaan, eli joukko nuoria lääketieteen opiskelijoita lähtee pääsiäislomalle tunturimökkiin, jonka omistaa yhden reissulaisen tyttöystävä jonka on määrä saapua paikalle hiihtäen. Puhelinverkkoa ei alueella luonnollisestikaan ole, ja autolle täytyy patikoida 45 minuuttia seuraten moottorikelkan uraa. Reitin tuntee porukasta vain yksi.

Henkilökohtaisesti rakastan kauhuleffoja, jotka rehellisen avoimesti ottavat vaikutteita kauhuklassikoista, kuten Evil Deadista, alkuperäistä teosta kuitenkaan liikaa matkimatta. Sam Raimin Evil Dead on avoimesti esikuvana Død snøssa, kuitenkin vain sillä tavalla, että yhteneväisyyksien etsiminen kohtauksista on hauskaa muttei liian itsestäänselvää. Kliseisetkin kauhukohtaukset on toteutettu omaperäisesti ja yllättävästi, ja gorea annostellaan herkemmillekin sopivona annoksina. Elokuvan budjetti on sallinut näyttävien ja suurien kohtausten toteutuksen, ja silmiä hivelevissä tunturimaisemissa tapahtuvat takaa-ajokohtaukset tuovat sopivasti vauhtia hiiviskelyn rinnalle.

Elokuvan loppupää on suorastaan hulvaton, ottaen "mitä nyt vielä, saatana!"-asenteellaan jälleen hieman mallia Evil Deadista, etenkin kakkososasta. Käsikirjoituksen pienet kömpelyydet antaa helposti anteeksi onnistuneen kokonaisuuden ansiosta, ja lopputekstien pamahtaessa ruutuun ei voi olla kuin hemmetin tyytyväinen illan antiin. Tämän talouden leffahyllyyn tämä pätkä löytää tiensä ensi tilassa.

Paras pala: Natsizombijoukon komentaja huutaa mädältä kalskahtavalla corpse-äänellään "AUFSTEHEN!"

Tänään aamulla olin ahkera ja kävin Valtterissa huikealla seitsemän euron budjetilla. Mukaan lähti eurolla musta punosvyö, Marimekon Ananas- kangasta sekä yksi kohtuullisen hyvä löytö, musta pallomekko kahdella eurolla. Yksi ylihinnoiteltu musta villakankainen pallohelmahame jäi kummittelemaan mielen perukoille, mutta toisaalta sellaisen väännän itse hetkessä ja halvemmalla. Suoraan sanottuna mun mielestä kirpparilla ei pitäis myydä mitään yli kymmenen euron hintaan. Vintage on tietenkin asia erikseen, mutta joku tolkku hinnoittelussa kuitenkin.

Tässä tämän päivän ykköslöytö, eli pallohame. Tällainen vaatehan on maailman helpoin asustaa, ja tylsäksi kokonaisuus ei myöskään jää mekon kuosin ansiosta. Tuossa oli alunperin sellaiset nartsaolkaimet, mutta ne saksin hemmettiin ennen kuin olin edes saanut kolttua päälleni. Klikkailkaa kuva isommaksi.



Asusteina Ofelian täysin elinehdokseni muodostunut musta joustovyö sekä ihana vintage laukku samaisilta markkinoilta. Kengät on Seppälästä ja valkoiset helmet puoliksi Ofeliasta ja puoliksi muistaakseni Vero Modasta. Päähine on iste väkerretty, parempi kuva löytyy ensimmäisestä postauksestani. Mekon alla on perus valkoinen tyllillä höystetty alushame, ilman mekko olisi jäänyt littanaksi.

Mutta ah ihmettä, koska mekkosen yläosa on joustavaksi rypytetty, ja kangas hirmu kevyttä, saa siitä yläosan kääntämällä hameen! Tästä kuvasta näkee erityisen hyvin, että meikäläinen tarvitsee laadukkaan valkoisen kauluspaidan, koska tässä päällä oleva paita näyttää nukkavierulta pilaten hieman lady-lookin hienostuneisuuden :) Kukkakoriste on H&M:tä ja kengät Zarasta.



Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun hautasin rakkaan äitini. Sen johdosta tähän loppuun vielä 1990-luvun alussa otettu kuva kauniista äidistä.



Reggae soi ja ilta lähestyy, joten meikä häipyy tässä vaiheessa miettimään mitä tänään.

<3>

The watchmen

Np Isis- Wavering Radiant

Tuli katsottua muutama ilta taaksepäin elokuva, ja pitkästä aikaa olin todella vakuuttunut ja fiiliksissä. Kyseessä oli Zack Snyderin ohjaama, Alan Mooren sarjakuvaan perustuva vaihtoehtoiseen menneisyyteen sijoittuva tarina, jossa eletään Kylmän sodan kriittisimpiä vaiheita Nixonin ajan Yhdysvalloissa. Ihailtujen ja kunnioitettujen supersankareiden kulta-aika on ohitse, ja maapallon yllä roikkuu ydinsodan uhka. Kun yksi menneiden aikojen sankaripoppoon veteraani murhataan, heräävät uuden sukupolven nuoret, vanhojen naamioveikkojen jälkeläiset, selvittämään oman menneisyytensä ohella motiiveja tapahtuneelle.

Itse käsikirjoituksen ollessa alunperin sarjakuvaksi kirjoitettu, noudattelee tarina perinteistä hyvän ja pahan taistelua, erona kuitenkin se, että itse paha säilyy melkein loppuun asti epämääräisenä, kunnes lopulta henkilöityy. Totuus ei kuitenkaan loppujen lopuksi olekaan yksiselitteinen. Tapahtumakaupunkina toimivaa New Yorkia käsitellään muiden sarjakuvaan perustuvien elokuvien tavoin tietyllä tapaa inhimillistettynä, IMDB:n elokuvalle määrittämä tagline kuuluukin "This city is afraid of me. I've seen its true face", lausujanaan Rorschach, mystinen naamioitu hahmo. Vastaavanlaisia taustakertojan lausumia heittojahan on kuultu/luettu lähes kaikissa saman genren leffoissa/sarjiksissa.

The Watchmen eroaa sarjisleffojen joukosta muunmuassa soundtrackin korostetun tärkeyden, maailman pelastajana ja tuhoajana profiloituvan Dr Manhattanin, sekä sangen omaperäisten fiilistelykohtausten avulla. Vaikka musiikit tuntuvat aluksi päällekäyviltä ja osittain jopa päälleliimatuilta, ovat ne tärkeänä osana luomassa menneisyyden tunnelmaa. Väkivalta- ja seksikohtaukset ovat sangen roiseja ja vaikka elokuvaa voisivat heikompihermoiset syyttää jopa mässäilystä, omasta mielestäni nimenomaan nämä tyylilliset tekijät erottavat The Watchmenin massasta. Rankassa tarinassa rankat mutta hyvällä maulla tehdyt kohtaukset ovat tarkoituksenmukaisia, jos ei kiinnosta niin tämän tyyliset leffat kannattaa suosiolla jättää katsomatta.

Paras pala: Elektromagneettiseen kenttään joutuneen ja uudelleen materialisoituneen teknisen fyysikon astraaliprojisio sekstaa tyttöystävänsä kanssa samalla kun itse hemmo duunaa värkkiä, jonka tarkoituksena on estää maailmanloppu.

Np Mastodon- Crack the Skye

Eip mulla kummempaa. Tänään pukeuduin tatskan värityksen kunniaksi itse randomilla ompelemaan, Ian ispiroimaan siniseen froteemekkoon. Huivi on äidiltä nyysitty. Tatuointi on turvonnut limanuljaska, eli siitä lisää myöhemmin joskus kun on parantunut.



Mastodontti kuulostaa hyvältä ja huomenna on jo torstai. Elikkä sillai.

Moro!

Jotain pientä turhaa

Takana keskiviikosta alkanut viikonloppu, johon sisältyi kouluhommia, byrokratiaa, parit synttärit, nukkumista, filosofointia ja ystävän polttarit. Istuimpa persukseni heti morsiamen jälkeen pillunpäreeseen, eli ehkä on mullakin toivoa päästä naimisiin lähiaikoina, ainakin mikäli kansanuskomuksiin on luottamista.

Päivitysten kanssa on ollut hiljaista lähinnä hirveän inspiraationpuutteen takia, ehkä ajan ja varallisuuden salliessa taas aloitan jonkun uuden projektin lähiaikoina. Viime viikko oli myös aika pitkälti mukavissa vaatteissa sisällä/puistossa mähöttelyä, eli eipä paljon mitään mullistavaa oliskaan ollut näytettävää. Hipsin kohta töihin, joten tänäänkin on tarjolla vaan vanhojen asioiden esittelyä, sorppa!

Tässäpä keväällä Jenkeistä tilaamani punaiset nilkkurit, hirveen söpöt ja kivan väriset+ mukavat jalassa. Käy melkeen minkä tahansa vaatteen kanssa.





Kiva laatikkokin niissä. Lisäksi rannekellottoman ihmisen erinomaisen hyvä vaihtoehto, eli kaulakello. Ei ole huono lisä sekään, että vehje toimii koruna ja on myös hauska ja hieno. Tämä olisi tarttunut mukaan ilmankin toimivaa kelloa. Vieressä ompeluharrastajalle sopiva riipus jossa on pienet sakset, mittanauha ja lankarulla. Tykkään siitä että näissä molemmissa on tarpeeksi pitkät ketjut.



Hassu taskupeili Jenkeistä ja Ofeliasta mukaan tarttunut Hula Butiquen hiuspinni, joka inspiroi valmistamaan aiemmin nähdyn storm trooper-pinssin.



Sellaista tänään, nyt hyppään rattiin ja ajan töihin.

Luomisen tuskaa

Np Mouth of the architect- The ties that blind

Oma tuskansa on muuten tän tekstin luomisessa myös, kun en oikein vieläkään puhu samaa kieltä tämän kirjoituskentän html-automaatin kanssa.. Iih. Opettakaa joku kun en osaa..

Se luomisen tuska mistä oli tarkoitus kirjoittaa, liittyy viimeisimpään projektiini, eli yritykseen ommella ilman kaavoja (niinkun yleensä, kaavat on köyhille :D) monikäyttöinen ruskea perusleninki. Loppuviikon ja vielä eilisenkin taistelin sitten tämän tavoitteen kanssa, kaikki ketkä harrastavat luovaa kaavatonta ompelua tietävät varmaan kuinka "hermoja lepuuttavaa" pikku harrastelua se osaa olla.. Välillä on kangas loppu ja ikinä ei kannata huolitella ennenkuin ihan viimeiseksi kun kummiskin pitää kaventaa, ja siitä seuraa tietysti se että langanpätkiä on joka paikassa ja kangas purkaantuu.. 

Lopputuloskaan ei yleensä ole sitä mitä alunperin ajattelit, mutta useimmiten se ei kuitenkaan haittaa ihan hirveästi jos on kuitenkin saanut käyttökelpoisen vaatekappaleen aikaiseksi. Ruskea mekko pääsi ensi kertaa ulos eilen Morrisseyn keikalla. Ulkona piti olla lämmin mutta olikin kylmä, joten sukkahousut jouduin laittamaan tietysti. Kassista, kengistä ja korusta asiaa myöhemmällä.




Tänään aamulla (päivällä) koiranulkoilutuslenkillä kera kesäkassin:



Mulla on ollut jotenkin aina hirveen vaikee käyttää aurinkolaseja, ja ei tähän naamaan edes sovi kovinkaan moni malli. Thaimaasta sitten Hadrinista löytyi parilla eurolla tooosi groovyt lasit, joita oon onnessani käyttänyt ever since. En tiedä mitä teen sit kun noi hajoo :I Kassi on ite tehty jostain kirpparilta joskus löytyneestä vanhasta tyynyliinasta.

Np Björk- Vespertine

Torstaina koitti Sallalla onnen päivä, kun hämärien suitsukkeiden ja kynttilöiden täyttämien iltojen yksi vakiomusiikkina soinut, Neurosiksen riveistäkin tunnettu Scott Kelly heitti keikan Tavastialla. Akuutin rahapulan takia Neurosis jää tältä kesältä väliin sekä Tuskassa että Ruisrokissa, mutta eipä tuo yhtye ulkoilmassa ja desibelirajoitusten kanssa oikeuksiinsa pääsekään. Tämän totesi jo yksi frendi joka Tuskan keikan kävi katsomassa. Mutta Kellystä. Mies, kitara ja ääni-tyyppinen ratkaisu, jossa fiilistely ja musiikin maalaama äänimaisema ovat pääasiassa.

Itse keikasta ei tietenkään ole pahaa sanaa sanottavana, juuri aiemmin sanoin miehelle että en mä mitään kritiikkiä pysty mistään lempiartistien keikoista antamaan, eli turha edes yrittää mitään arvostelua kirjoittaa. Sikafarmari keskilännestä veti tunteella ja osittain jopa raivolla, ja ei voi herraa syyttää kyllä yhtään. Kertokaa mulle arvoisat lukijat, että minkä helvetin takia keikalle tullaan kälättäämään kovaan ääneen jostain f:n sossutuista, kun artisti soittaa lavalla? Musiikillisesti täydellinen keikkakokemus jäi vajaaksi, koska ne ilmeisesti Candlemassia katsomaan tullet juntit pitivät niin jumalatonta meteliä keikkasalin puolella.

Onko jumalauta pakko tulla sinne salin puolelle mekkaloimaan jos ei hyvä musiikki kiinnosta? Meinasin useammassakin vaiheessa keikkaa kiljaista vaikenemiskäskyt ilmoille, mutta pokkaa ei kuitenkaan alkoholia nauttimattomana riittänyt. Hävetti ja vitutti taas suomalaisten puolesta. Ei kuulemma Roadburnissa ollut tuota ongelmaa.

Niinkuin aiemmin mainitsin, eilen oli Morrisseyn keikka. Ehkä viikonlopun festivaalitarjonnasta johtuen keikkapaikaksi oli napsahtanut Kaapelitehdas, joka on omasta mielestäni yksi yleisölle viheliäisimmistä konserttitiloista. Pitkä kapea tila (eli ei mitään mahdollisuutta nähdä lavalle), sekä tilan aivan hirvittävät akustiset ominaisuudet. Olisin voinut 50 euroa sijoittaa paremminkin, mutta tästä ei itse artistia ole syyttäminen. Kuulin mitä halusinkin kuulla ja Morrissey oli ihana ja ammattitaitoinen.

Viikon lopulla tuli katsottua myös elokuvia, muunmuassa keskiviikkona töllöstäkin tullut loistava 12 apinaa. Viikon toinen elokuva oli Frank Millerin ohjaama, Will Eisnerin sarjakuvaan pohjautuva The Spirit. Sin City-tyyliin toteutetussa elokuvassa entinen poliisi nousee kuoleman takaa Spirit-sankarina suojelemaan rakastamaansa Central Cityä. Spiritin arkkivihollisen, The Octopusin roolissa on henkilökohtaiseksi sankarikseni noussut Samuel Leroy Jackson. Octopusin kätyrinä toimi Silken Floss (jumalainen Scarlet Johansson), ja itse elokuvan ihan mukiinmenevä keskinkertaisuus jäi unohduksiin, koska itse keskityin vain ihastelemaan Neiti Flossia.



Voi luoja jos tuon eteerisyyden saisi purkissa.. Huoh!

Viime keskiviikkona kenttäkurssilta palauduttuani kynnyksellä odotti ilokseni saapumisilmoitus jälleen kerran yhdestä Jenkkilän salaisuudesta. Paketista löytyivät kuukausikaupalla himoitsemani Industryn kiilakorkkarit!





Flower Child-laukku on löytö viime syksyltä, samaisen Jenkkilän salaisuuden ihanuuksia. Niinkuin myös Industryjen kera saapunut i-ha-na koru. En ehkä pysty hehkuttamaan liikaa sitä, kuinka ihanaa on vuosien (edelleen osittain jatkuvan) muovihelmikauden jälkeen käyttää metallisia riipuksia. Tämän hetken korusuosikeissa tärkein on se joku "jujuksikin" kutsuttu, tässä yksilössä se on uskomattoman kekseliäisyyden ja upean ulkonäön lisäksi se, että suurennuslasi on oikea! Kasvitieteilijän unelma, tyyli ja käytännöllisyys samassa ;)



Tuli sieltä laatikosta muutama muukin ihanuus, mutta niistä sitten enemmän kun ovat ajankohtaisia. 

Tämän hetkisen rahattomuuden suurimpia haittoja on missattujen festareiden lisäksi se, että viisi vuotta vanha kameranrohjukseni alkaa olemaan käyttökelvottomassa kunnossa. Ei viitsi kuvaajaakaan aina morkata järkyttävästä kuvanlaadusta! Koittakaa kestää, yritän vongata itselleni jostain uuden kameran synttärilahjaksi :)

Tältä erää kuitti, koira ei ulkoiluta itseään!

xo.