skip to main |
skip to sidebar
Hejssan alla!
Jos lähdetään liikkeelle hyvin pinnallisista ja lähes turhista asioista, viikkooni on kuulunut sekä surua, että iloa. Nimittäin, liityin viime viikolla siihen kerhoon, jonka jäseniä on kohdannut Rockaholic-kuivashampoopullon tyhjenemistragedia. Aamu ei alkanut ihan hirveän hyvin, kun kömmin kiireessä kylppäriin, ja totesin lyhyessä ajassa rakkaaksi tulleen tuotteeni tyhjentyneen. Taisin siinä tirauttaa kyyneleenkin harmistuksissani. Ja minä kun olin tasan varmasti pitänyt pulloa pystyasennossa, ja syynännyt suuttimenkin asennon moneen otteeseen käytön jälkeen! Kaikeksi onneksi kampaamoni (Style corner Kalliossa) antoi minulle uuden pullon, JA: samanmerkkisen, ihanantuoksuisen hiuslakan lohdutukseksi mielipahasta! Tätä kutsun hyväksi asiakaspalveluksi. Ja en edes valittanut, lupaan!
Toinen tragedia kohtasi minut perjantaina. Istuttuani tunnin ruuhkassa helvetillisessä ajokelissä pääsin vihdoin murrosikäsen koirani kanssa veljeni uudelle asunnolle. Olin juuri avaamaassa suutani valitukseen jostain ihan muusta, kun huomasin kouraisevani rinnan alta tyhjää. Antti Asplundin rististä oli pudonnut kolme alinta sakaraa pois! Nyt vuodatin useammankin kuin yhden kyyneleen, niin paljon korpesi siihen kaiken stressin päälle. Mutta niinkuin arvata saattaa, lyhyt ja ystävällinen meili Asplundille, ja uusi risti matkaa jo veloituksetta kohti kotia.
Ainoa harmi näissä jutuissa on se, että nyt kuuntelen korvat kiinni kuivashampoopullon suuttimessa josko se sihisee, ja olen lähes neuroottinen tyhenemispelossani. Teippasin jopa suuttimen kiinni. Uusi AA:n risti päätyy varmaan johonkin vitriiniin, en saletisti uskalla käyttää sitä rikkoutumisen pelossa.
Sitten muihin, mutta edelleen pinnallisiin asioihin. Vero Moda teki sen, mistä olen haaveillut koko syksyn. Nimittäin toivat markkinoille Täydelliset seepralegginsit! Ei mitkään wannabe-seeprat, vaan ihan just sellaiset, miltä seepralegginsien tulee näyttää! Vielä kun tulis kevät niin pääsisi käyttämään niitä. Ennen joulua nappasin Din Skosta myös supersöppänät, tappokorolliset nilkkurit, joilla ei myöskään ole mitään asiaa tuonne ulos hankeen. Kevät? Anyone?
Hyvä ostos ovat nämä popot. Näissä taitaa tuon platformin kanssa olla korkeimmat korot kuin missään muissa kengissäni, mutta silti käveleminen onnistuu :)
Ei tässä nyt taida mitään sen syvällisempää ollakaan sanottavaa, niinkuin ajattelin. Eteinen huutaa mattoa, ja maksumies on matkalla töistä kotiin, eli meitsit lähtee nyt Bauhausiin!
En pidä itseäni ihmisenä, joka kokisi pakonomaista tarvetta seurata trendejä, ja olla jatkuvasti ajan hermolla siitä, mikä on muodikasta. Pikemminkin valitsen trendeistä parhaat päältä, ja sovellan niitä omaan tyyliini.
Äsken kirjoittamani kappale on sisällöltään sellainen, että se olisi todennäköisesti voinut tulla kenen tahansa muodista kiinnostunenn suusta. Tehdään heti selväksi, että minuahan eivät mitkään villitykset kiinnosta, ja omasta tyylistäni olen varma. Totuus on kuitenkin yleensä se, että vaikka kaikki uudet trendit eivät tunnukaan omilta, niin muodin mukaan tulee kovista yksilönä pysymis-yristyksistä huolimatta pukeuduttua. Otetaan nyt esimerkiksi tämä jo pidempään pinnalla ollut korkea vyötärölinja. Asia, jonka pelkkä ajattelu sai aikaan inhonväristyksiä teininä, jolloin persvaon vilauttelu farkuista oli oikea tapa olla. Talvisin ei kannettu huolta munuaisten lämpimänä pysymisestä, vaan siitä, että eihän paita vaan ole liian pitkä ja "mummomainen". Nykyään kuitenkin Rakastan sitä huolettomuutta, jonka korkeat vyötäröt ja pitkät paidat antavat.
Itseasiassa olen huomannut viimeaikoina viehättyväni värien ja kuosien sijaan muodoista. Huomaan kiinnittäväni huomiota entistä enemmän siihen, minkä muotoiselta mustalta möykyltä tänään näytän. Onneksi on prätkätyyliset ylipolvensaappaat, jotka tuovat edes jotain jännää mustiin neuleisiin, pipoon, kaulaliinaan ja hihoihin verhoutuneeseen gootti-michelinukkoon.
Valon lisääntyessä ulkona huomaan kuitenkin kaipaavani väriä. Tänään pukeuduin mekkopituiseen Star Wars-paitaan, sinisiin sukkahousuihin ja sinisiin saappaisiin, joilla pyllähdin persauksilleni välittömästä koulun aulaan astuttuani. Kivat vintage-saappaat joo, mutta erinomaiset myös keräämään lunta pohjiinsa, mikä taas tuo ongelmia linoleumin kohdatessaan.
Värinkaipuuni on saanut minut tarkkailemaan silmä kovana ensi kevään ja kesän muotituulahduksia. Mustan möykyn inspiraatio raikkaaseen värien yhdistelyyn kun on vähän hakusessa. Etsintäretkelläni silmiini osui kuitenkin asia, josta en olisi koskaan uskaltanut arvata tykkääväni. Reippaan porkkanan malliset farkut! Siis sellaiset, mitkä korkean vyötärölinjan tapaan aiheuttivat inhoreaktion hippimallisia lantiofarkkuja käyttävälle teini-Sallalle.
ModClothin ihanat rusettiporkkanat!
Dieselin kaunottaret, jotka lähetti kiikutti juuri kotiovelleni. Supermukavat päällä.
Ja vielä ModClothin perus mustat suorat housut, mutta söpömmät!
Tällaisten perään minä, ei muodoin mukaan pukeutuva, wannabe-persoonallinen olen kuolannut siitä lähtien, kun näin kuvan noista Dieselin pöksyistä jossain. Kummasti sitä vaan on tullut aivopestyksi siihen malliin, että se uusin muoti näyttää kuitenkin omaan silmään kivalta. Ja sitten sitä kauhistellaan parin vuoden päästä.
Kuka esimerkiksi olisi uskonut, että 1990-luku voisi joskus olla muotia?
