skip to main |
skip to sidebar
Np Pelican- March into the Sea lp
Olin taas ahkera ja heräsin Valtteriin kiertelemään, mielessäni pariki juttusta mitä lähdin ihan tarkoituksella hakemaan. Kyseessähän oli se eilenkin mainittu punainen pikkulaukku, ja vaikka löysinkin täydelliset saapikkaat jo eilen, halusin samat myös ilman korkoa. Ja löysin! Jälleen kerran täydellistä kokoa, mustat, korottomat, kärkeen vähän suippenevat, pohjepituiset poposet. Ihanuutta!
Lisäksi ostin mustan paksun vyön, pilkullisen slipoverin ja pilkullisen hameen, jonka raportoin jahka olen muokannut ne käyttökelpoisiksi.
Ompelin tuossa pari viikkoa takaperin erittäin inspiroituneessa tilassa, jazzia kuunnellen ja luonnollisesti keskellä yötä aiemmin päivällä kirpparilta löytämästäni Marimekon Ananas-kankaasta hamosen.
Tässä se poseeraa eilisen keltaisen pikkulaukun, Vero Modan vanhan paidaksi muokatun mekkosen, entisen asunnon hattuhyllyltä löytyneen huivin sekä tietysti uusien ihanien popojen kanssa! Kengät maksoi muuten sen samaiset 3 euroa kuin ne eilisetkin.
Np Burst- Lazarus Bird lp
Asiasta kukkaruukkuun, olen tietoisesti valinnut asuinalueekseni Kallion, josta Helsingissä asumani viiden vuoden aikana hairahduin pois tasan vuodeksi Pohjois-Helsinkiin mieheni perässä. Tunnen jonkinlaista vetoa Kallion rappioromantiikkaa kohtaan, mutta sillä tarkoitan nimenomaan niitä Otto Grundströmin näköisiä samettitakkirunoilijoita, niitä ihania siili/rastatukkaisia krustityttösiä, puistohengailua, ikkunoista leijailevaa ganjantuoksua, läpi yön aukiolevia pikkuisia kiinalaisia ruokakiskoja ja alati nimeään muuttavia hengailukuppiloita. Minun Kalliossani en halua nähdä kadulle kusevia sekakäyttäjiä, enkä suomileijona-tatuoituja, varjonyrkkeileviä natseja.
Koska olen itse asuinpaikkani valinnut, ja mikään ei ole täydellistä, suhtaudun kuitenkin suopeasti niihin kadunmiehiin ja -naisiin, jotka istuvat päivittäin samoilla nurkillä kulkureittini varrella. Eilen autoin erään apua pyytäneen, erittäin humalassa olleen naisen kotiinsa, sillä hän ei pystynyt edes kunnolla kävelemään, saati etsimään lukuisista kasseistaan avainta ja sovittamaan sitä lukkoon. Koiranulkoilutusreitin terassien jokapäiväiset istujat tuntevat koirani nimeltä, ja annan rapsuttaa ohi kulkiessamme, huolimatta siitä, että välillä olisi kiva kävellä keskeytyksettä.
Kallion katuja kulkiessani olen viime aikoina tullut kohdanneeksi ilmiön, minkä soisin loppuvan alkuunsa. Mistä lie moinen johtuu, en tiedä, mutta viimeisen parin päivän aikana en ole päässyt ohittamaan tiettyjä terasseja ilman, että joku käy joko huutelemaan perään, tai sitten kovaan ääneen heittää minusta jotain kommenttia kun olen vielä kuuloetäisyydellä. Eilen sain kuulla olevani sellanen 9-, okei asteikolla kaikki maailman naiset olen jopa ihan tyytyväinen tuohon arvosanaan. Yleistä on myös se, että ruvetaan moikkailemaan, ja kun en kiinnitä mitään huomiota itselleni täysin tuntemattomien viinasieppojen älinään, saan luonnollisesti kiroilut perääni.
Kaiken huippu oli tänään aamulla ennen yhtätoista (!) kävellessäni eräänkin kuppilan ohi. Moottoripyöräjengiläisen näköinen nahkaliivinen "herrasmies" huusi perääni että pudotin jotain. Siitä säikähtäneenä luonnollisesti käännyin ympäri ja katselin maahan etsien sitä pudonnutta asiaa. Tähän tämä sankari sitten huusi, että "pyllistä vähän". Okei, mä ymmärrän että lyhyet sortsit kera ohuiden sukkahousujen ja korkkareiden (ja peittävän yläosan) voi olla sellainen yhdistelmä, että nämä naista saamattomat ehkä herkeävät tuijottamaan, jopa kommentoimaan, mutta tänään aamulla mulla oli päällä tuo ylempänä nähty Ananas-hame ja matalakorkoiset saapikkaat. Paljasta pintaa näkyi tasan naamassa ja käsissä. What gives??
Koska takanani kulki erittäin miellyttävän oloinen, Neurosis-huppariin, viiksiin ja keltaiseen trucker-lippikseen sonnustautunut nuori mies jonka olin ratikassa noteerannut tuijottelevan tatuoitua kättäni, uskaltauduin nostamaan nahkaliivimiekkoselle keskisormeni. Taisinpa sitä myös juntiksi kutsua ennen nurkan taakse ehtimistä. Silti jäi kaivelemaan ajatus siitä, että olen näille terassipelleille täysin vapaata riistaa. Pelkkä ohi kävely toimii oikeutuksena kaikenmoiselle mölinälle. Tiedostan kyllä, että nämä apinat yrittävät käytöksellään päästä edes millin lähemmäs sitä tasoa millä itse olen, mutta koska en edes pukeudu mitenkään provosoivasti, haluaisin välillä suorittaa esimerkiksi kauppareissun ilman näitä epämiellyttäviä välikohtauksia. Kerran jopa punaisen huulipunan käyttö riitti eräälle urpolle oikeutukseksi liimautua iholleni ratikkapysäkillä. Se oli kuulemma juuri se mitä kerjäsin, ja kun vielä olin miehenkin jättänyt kotiin.
Avautuminen sikseen, saahan tämän käännettyä jopa imartelevaksi, ei ne kaikkien perään huutele, mutta tsissus sentään että ärsyttää, ja nimenomaan se, että se on naista halventavaa ja alentavaa käytöstä. Täytynee kysyä neuvoja tädiltäni, joka on taatusti saanut kuulla ja nähdä vaikka mitä sikailua elämänsä aikana, ja jolla on senverran terävä kieli, että luulisi hänellä olevan joku nokkela letkautus takaisinheitettäväksi näille pikku possusille.
Tänään ohjelmassa agroekologian esseen loppuun kirjoittaminen ja ehkä vähän ompelua, jos aika antaa periksi. Sen lisäksi täytyy soittaa isukille ja kysellä ModClothin lahjakortin tilauskoodin perään, eivät löytäneet tilausta, ja synttärit kolkuttaa uhkaavasti oven takana. Tahtoo ihania juttusia päällepantavaksi synttäreille!
Ny mä meen!
Pus!
Np Kyuss- Sky Valley
Heräsin tänään pirteänä kuin peipponen ehtiäkseni Valtterin lauantaikirppikselle vähäisten varojeni kanssa. Käytännössä varallisuuteni perustuu viime lauantain omille kirppismyyntitienesteille, joilla ollaankin kituutettu perjantaina häämöttävää palkkapäivää ja Siwan kesälomarahojen saapumista kohti. Jokatapauksessa, koska en ole huono ihminen, möin käyttämättömiä ja lähes käyttämättömiä vaatteita 1-3 euron hintaan, niinkuin kirpparilla on tapana, eli kolikoita tulii iso säkillinen. Parin viimeviikkoisen "kahvittelun" (lue: baari) jäljiltä kolikoita oli jäljellä enää muutamat, ja nämä taskussa suuntasin makasiineille.
Vähäisten rahavarojeni takia olin pakotettu juoksemaan kirpparin läpi, ettei vaan jäisi kaihertamaan mitkään ihanuudet pöydille pelkän varattomuuden takia. Ja voin ihan rehellisesti sanoa olevani tyytyväisempi kirpparisaldoon kuin ikinä.
Vihreä Nanson uudenveroinen trikoomekko 6 euroa, mustat silkkinauhakorkkarit (ihanat!) 4 euroa, keltainen laukku jossa irroitettava pitkä hihna, 4 euroa.
Oon hirveen huono tinkimään, olis varmasti lähtenyt kaikkien hinnasta pois vaikka kuinka paljon, mut jostain syystä mä en vaan kehtaa lähteä siihen. On vähän vielä opeteltavaa. Jokatapauksessa tän asun lisäksi matkaan lähti popot jollaisia olin etsinyt Ebayt ja kaikki läpi, eli pohjepituiset talvisaappaat.
Ne on tummansiniset, just oikeaa kokoa, korkolaput ihan hyvässä hapessa ja hirmu mukavat ja pehmeät jalassa. Ja maksoi 3 euroa! Kiitos teille rakkaat, jotka muistatte kohtuuden kirpparihinnoittelussa! Tulin onnelliseksi.
Myöhemmin kipaisin vielä Uffin 4:n euron päivillä poistamassa pari söpöskät kenkäset mukaani.
Eilen yöllä olin taas inspiraation kourissa ja muokkasin yhtä vaatetta joka on pyörinyt kaapissa ikuisuuden, laitan kuvia sitten vaiks seuraavassa postauksessa, on myös yks tunika mitä en oo raportoinut vielä, sekä yhdet kenkäset myös.
Koira kaipaa lenkkiä ja mies rakkautta, joten poistun viettämään lauantaita,
piakkoin taas rustaan!
Kävin kaupungilla koska oli palkkapäivä, törsäsin rahaa mm. sukkahousukuutioon, pariin tunikaan ja yksiin perusmustiin asiallisiin sortseihin. Löysin ihanuuspaidan! Tiiättekste sen fiilisken kun löytää jonkun maailman ihanimman vaatteen, sit rakastuu siihen, sit tulee kauhee paniikki että mitä jos sille käy jotai, menee pilalle pesussa ym. ja sit tekee mieli mennä takas kauppaan ja ostaan viis varaversioo siitä paidasta! Tää on sellane vaate.
Pikapostauksessa pikasesti otettu kuva, eli kirahvi eiku seepra jatkuu pepun puolelle, mahtavaa!
Nyt saan omelettia, moi!
Elikkäs äsken pamahti postiluukusta Lauran koruhaaste, joka kuuluu seuraavasti:
Tehtävänä on esitellä kolme korua/kolme kollaasia korutrendeistä jotka on suosikkisi juuri nyt. Korut voivat olla omiasi tai netistä löydettyjä kuvia. Haasta sen jälkeen 3-5 tekemään sama.
Meitsi ei kyllä haasta yhtään ketään, kun on niin uusi näillä markkinoilla :) Ehkä joskus uskallan..
Meitsin koruhaasteen kollaasit ovat seuraavat, klikkailkaa kuvia isommiksi:
1. Korvakorut
Oon vähän huono käyttämään perinteisiä korviksia, osittain siksi että tuntuu että ne saavat pääni näyttämään pieneltä (?) ja osittain siksi, että minulla on venyttämättömät reiät ylempänä, ja kaikki korut eivät istu niihin. Tässä kuitenkin matkanvarrelta mukaan tarttuneita korviksiani.Raitakorvikset, sulat sekä kolmet eriväriset metallirimpsulat Thaimaasta. Siniset renkulat ilmaislahja, riikinkukkokorvikset ModClothista ja puiset pienet miehen.
2. Ihanat rihkamat
Olen helmityttö, helmet ovat söpöjä ja aina mukavia, helmet sopivat moneen.
Kukkaset tekee ihmeitä melkein mille tahansa vaatteelle. Moskiittorintaneula ja avainrusetti Ofeliasta, Storm Trooper-rintaneula itse tehty. Pääkallopinssi löydetty maasta.
Ihanat vähän hienommat rihkamakorut. Näitä käytän päivittäin, ihania ja hauskoja <3
Riikinkukko, mustekala, ompelijatarvikkeet, pääskynen, robottikello ja suurennuslasi ModClothista, pikku puukengät äidin perintöä, kirahvin löysin kadulta ja pujotin ketjuun.
3. Perintökoruja
Äidin kuoltua hänen ihanana aarrearkkunaan ollut korurasia päätyi luonnollisesti tyttärelle, ja edelleen löydän sieltä uusia yllätyksiä. Lemppareitani ovat ehkä nämä.
Helmet isoäidin, sini- ja punakiviset korut äidin perintöä, kultakello isoäidin.
Siinäpä minun koruhaaste, laittakaa palautetta jos siltä tuntuu :)
Viikon duunien jälkeen väsymys johti siihen, että eilen oli jälleen kotona kainaloisena vietetty leffailta. Valintana oli Død snø, tmbo:sta tietoisuuteemme mahtavan julisteensa ansiosta tiensä löytänyt norjalainen kauhupätkä.
Niin, meille riittää tieto että elokuvassa on natsizombeja.
Tommy Wirkolan ohjaama elokuva alkaa perinteiseen tapaan, eli joukko nuoria lääketieteen opiskelijoita lähtee pääsiäislomalle tunturimökkiin, jonka omistaa yhden reissulaisen tyttöystävä jonka on määrä saapua paikalle hiihtäen. Puhelinverkkoa ei alueella luonnollisestikaan ole, ja autolle täytyy patikoida 45 minuuttia seuraten moottorikelkan uraa. Reitin tuntee porukasta vain yksi.
Henkilökohtaisesti rakastan kauhuleffoja, jotka rehellisen avoimesti ottavat vaikutteita kauhuklassikoista, kuten Evil Deadista, alkuperäistä teosta kuitenkaan liikaa matkimatta. Sam Raimin Evil Dead on avoimesti esikuvana Død snøssa, kuitenkin vain sillä tavalla, että yhteneväisyyksien etsiminen kohtauksista on hauskaa muttei liian itsestäänselvää. Kliseisetkin kauhukohtaukset on toteutettu omaperäisesti ja yllättävästi, ja gorea annostellaan herkemmillekin sopivona annoksina. Elokuvan budjetti on sallinut näyttävien ja suurien kohtausten toteutuksen, ja silmiä hivelevissä tunturimaisemissa tapahtuvat takaa-ajokohtaukset tuovat sopivasti vauhtia hiiviskelyn rinnalle.
Elokuvan loppupää on suorastaan hulvaton, ottaen "mitä nyt vielä, saatana!"-asenteellaan jälleen hieman mallia Evil Deadista, etenkin kakkososasta. Käsikirjoituksen pienet kömpelyydet antaa helposti anteeksi onnistuneen kokonaisuuden ansiosta, ja lopputekstien pamahtaessa ruutuun ei voi olla kuin hemmetin tyytyväinen illan antiin. Tämän talouden leffahyllyyn tämä pätkä löytää tiensä ensi tilassa.
Paras pala: Natsizombijoukon komentaja huutaa mädältä kalskahtavalla corpse-äänellään "AUFSTEHEN!"
Tänään aamulla olin ahkera ja kävin Valtterissa huikealla seitsemän euron budjetilla. Mukaan lähti eurolla musta punosvyö, Marimekon Ananas- kangasta sekä yksi kohtuullisen hyvä löytö, musta pallomekko kahdella eurolla. Yksi ylihinnoiteltu musta villakankainen pallohelmahame jäi kummittelemaan mielen perukoille, mutta toisaalta sellaisen väännän itse hetkessä ja halvemmalla. Suoraan sanottuna mun mielestä kirpparilla ei pitäis myydä mitään yli kymmenen euron hintaan. Vintage on tietenkin asia erikseen, mutta joku tolkku hinnoittelussa kuitenkin.
Tässä tämän päivän ykköslöytö, eli pallohame. Tällainen vaatehan on maailman helpoin asustaa, ja tylsäksi kokonaisuus ei myöskään jää mekon kuosin ansiosta. Tuossa oli alunperin sellaiset nartsaolkaimet, mutta ne saksin hemmettiin ennen kuin olin edes saanut kolttua päälleni. Klikkailkaa kuva isommaksi.
Asusteina Ofelian täysin elinehdokseni muodostunut musta joustovyö sekä ihana vintage laukku samaisilta markkinoilta. Kengät on Seppälästä ja valkoiset helmet puoliksi Ofeliasta ja puoliksi muistaakseni Vero Modasta. Päähine on iste väkerretty, parempi kuva löytyy ensimmäisestä postauksestani. Mekon alla on perus valkoinen tyllillä höystetty alushame, ilman mekko olisi jäänyt littanaksi.
Mutta ah ihmettä, koska mekkosen yläosa on joustavaksi rypytetty, ja kangas hirmu kevyttä, saa siitä yläosan kääntämällä hameen! Tästä kuvasta näkee erityisen hyvin, että meikäläinen tarvitsee laadukkaan valkoisen kauluspaidan, koska tässä päällä oleva paita näyttää nukkavierulta pilaten hieman lady-lookin hienostuneisuuden :) Kukkakoriste on H&M:tä ja kengät Zarasta.
Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun hautasin rakkaan äitini. Sen johdosta tähän loppuun vielä 1990-luvun alussa otettu kuva kauniista äidistä.
Reggae soi ja ilta lähestyy, joten meikä häipyy tässä vaiheessa miettimään mitä tänään.
<3>
Np Isis- Wavering Radiant
Tuli katsottua muutama ilta taaksepäin elokuva, ja pitkästä aikaa olin todella vakuuttunut ja fiiliksissä. Kyseessä oli Zack Snyderin ohjaama, Alan Mooren sarjakuvaan perustuva vaihtoehtoiseen menneisyyteen sijoittuva tarina, jossa eletään Kylmän sodan kriittisimpiä vaiheita Nixonin ajan Yhdysvalloissa. Ihailtujen ja kunnioitettujen supersankareiden kulta-aika on ohitse, ja maapallon yllä roikkuu ydinsodan uhka. Kun yksi menneiden aikojen sankaripoppoon veteraani murhataan, heräävät uuden sukupolven nuoret, vanhojen naamioveikkojen jälkeläiset, selvittämään oman menneisyytensä ohella motiiveja tapahtuneelle.
Itse käsikirjoituksen ollessa alunperin sarjakuvaksi kirjoitettu, noudattelee tarina perinteistä hyvän ja pahan taistelua, erona kuitenkin se, että itse paha säilyy melkein loppuun asti epämääräisenä, kunnes lopulta henkilöityy. Totuus ei kuitenkaan loppujen lopuksi olekaan yksiselitteinen. Tapahtumakaupunkina toimivaa New Yorkia käsitellään muiden sarjakuvaan perustuvien elokuvien tavoin tietyllä tapaa inhimillistettynä, IMDB:n elokuvalle määrittämä tagline kuuluukin "This city is afraid of me. I've seen its true face", lausujanaan Rorschach, mystinen naamioitu hahmo. Vastaavanlaisia taustakertojan lausumia heittojahan on kuultu/luettu lähes kaikissa saman genren leffoissa/sarjiksissa.
The Watchmen eroaa sarjisleffojen joukosta muunmuassa soundtrackin korostetun tärkeyden, maailman pelastajana ja tuhoajana profiloituvan Dr Manhattanin, sekä sangen omaperäisten fiilistelykohtausten avulla. Vaikka musiikit tuntuvat aluksi päällekäyviltä ja osittain jopa päälleliimatuilta, ovat ne tärkeänä osana luomassa menneisyyden tunnelmaa. Väkivalta- ja seksikohtaukset ovat sangen roiseja ja vaikka elokuvaa voisivat heikompihermoiset syyttää jopa mässäilystä, omasta mielestäni nimenomaan nämä tyylilliset tekijät erottavat The Watchmenin massasta. Rankassa tarinassa rankat mutta hyvällä maulla tehdyt kohtaukset ovat tarkoituksenmukaisia, jos ei kiinnosta niin tämän tyyliset leffat kannattaa suosiolla jättää katsomatta.
Paras pala: Elektromagneettiseen kenttään joutuneen ja uudelleen materialisoituneen teknisen fyysikon astraaliprojisio sekstaa tyttöystävänsä kanssa samalla kun itse hemmo duunaa värkkiä, jonka tarkoituksena on estää maailmanloppu.
Np Mastodon- Crack the Skye
Eip mulla kummempaa. Tänään pukeuduin tatskan värityksen kunniaksi itse randomilla ompelemaan, Ian ispiroimaan siniseen froteemekkoon. Huivi on äidiltä nyysitty. Tatuointi on turvonnut limanuljaska, eli siitä lisää myöhemmin joskus kun on parantunut.
Mastodontti kuulostaa hyvältä ja huomenna on jo torstai. Elikkä sillai.
Moro!
Takana keskiviikosta alkanut viikonloppu, johon sisältyi kouluhommia, byrokratiaa, parit synttärit, nukkumista, filosofointia ja ystävän polttarit. Istuimpa persukseni heti morsiamen jälkeen pillunpäreeseen, eli ehkä on mullakin toivoa päästä naimisiin lähiaikoina, ainakin mikäli kansanuskomuksiin on luottamista.
Päivitysten kanssa on ollut hiljaista lähinnä hirveän inspiraationpuutteen takia, ehkä ajan ja varallisuuden salliessa taas aloitan jonkun uuden projektin lähiaikoina. Viime viikko oli myös aika pitkälti mukavissa vaatteissa sisällä/puistossa mähöttelyä, eli eipä paljon mitään mullistavaa oliskaan ollut näytettävää. Hipsin kohta töihin, joten tänäänkin on tarjolla vaan vanhojen asioiden esittelyä, sorppa!
Tässäpä keväällä Jenkeistä tilaamani punaiset nilkkurit, hirveen söpöt ja kivan väriset+ mukavat jalassa. Käy melkeen minkä tahansa vaatteen kanssa.
Kiva laatikkokin niissä. Lisäksi rannekellottoman ihmisen erinomaisen hyvä vaihtoehto, eli kaulakello. Ei ole huono lisä sekään, että vehje toimii koruna ja on myös hauska ja hieno. Tämä olisi tarttunut mukaan ilmankin toimivaa kelloa. Vieressä ompeluharrastajalle sopiva riipus jossa on pienet sakset, mittanauha ja lankarulla. Tykkään siitä että näissä molemmissa on tarpeeksi pitkät ketjut.
Hassu taskupeili Jenkeistä ja Ofeliasta mukaan tarttunut Hula Butiquen hiuspinni, joka inspiroi valmistamaan aiemmin nähdyn storm trooper-pinssin.
Sellaista tänään, nyt hyppään rattiin ja ajan töihin.
